torstai 13. tammikuuta 2011

Bailabailaa!

Holaaa!

Miks mä en vaan nuku tarpeeks, tää mun naama alkaa näyttää aina vaan hehkeemmältä tässä loppuviikosta kun yöunet on nollatoleranssissa. Mutta jibee huomenna hyvähyvä päivä tiedossa, mennään typsyköiden, Mintun ja Saden kanssa kattelemaan toi Saman Katon Alla- leffa. Joo, onhan se perus hömppää, mut me ollaan perus hömppä ihmisiä hösteyttynä lapsirakkaudella, toi leffa on meille! Sit sen jälkeen hiippaillaan tänne meille, joka onkin täynnä porukkaa kun periaatteessa 9 henkinen perheemme onkin koolla, lisättäen tähän sitten Minttu ja Sade.. No sopu sijaa antaa, meidän perhe on tämmönen " ovet auki, tervetuloa meille "- tyyppinen.
Nää murut auttaa mua sit pakkaa/valitsee mun vaatetuksen Thaikkuihin, sit luvassa saunomista ja muuta mukavaa.. I love you, girls!


Mulla on vähän stressi näiden pakkausten kanssa, vaikka toisaalta, kaiken voi hankkia sieltä.. Tuskin siinä sitten muuta kuin vaatteita, varvastossuja, biksuja, aurinkolaseja, kosmetiikkajutskat, lääkkeitä, puhelin, koulujutut.. Joista puheenollen mulla on nyt mun läksyt suunnilleen selvillä, kielistä 1/2 kappaletta tehtävineen, Thaimaa esitelmä painottuen kulttuuriin ja talouteen, sit joku vajaa kymmenen aukeemaa matikasta (mädelaan).. mut loppujen lopuks ei toi oo niin paha, luulisin. Woihan widu.

Kaikista hankalin osuus on kuitenkin se, että pitää hyvästellä kaikki. Ensinnäkin mun perhe, nää pikkusethan ehtii kasvaa vaikka kuinka paljon sinä aikana kun mä olen poissa. Ja miten mä pärjään ilman äidin ja mun iltakeskusteluja ja -läppiä. No, onhan mulla isi, se on mun perhe myös ♥ Ja sit mun ihanat ystävät, teitä tulee ikävä kans hirveesti! Mä vietän kavrujen kanssa nelisenkymmentä tuntia viikossa, joten onhan se aika suuri pudotus olla ilman niitä noin pitkä aika.. Mut hei, mulla on puhelin, ja mä osaan käyttää sitä! (en voinu vastustaa kiusausta xD) Miten kivikautiset ihmiset selvis ilman puhelinta?! Tai no puhelinhan tuli käyttöön joskus 20 vuotta sitten, mut silti! Ja mitä mä oikeen paasaan jotain järkkyjä itkuvollotusjäähyväiskirjeadressibileitä, HALOO mä oon poissa kaksi, siis vain KAKSI viikkoa! Siis omg!

Ainii ja mä havahduin taas hyvissä ajoin siihen että hei kappas, mun matkalaukku onkin ihan rikki ja huono, ja jäin odottelemaan sitä haltija kummia, kunnes sitten löpisin laiskuuttani taas facebookiin ja toki sieltä taas rimpautteli ihku sukulainen ja tarjosi mulle laukkuaan. Voi jukra, miks mä ees stressaan, asiat järjestyy!

Mutta minäpä hipsin mun suurimman rakkauteni, salkkareiden, ääreen ♥

POK!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti