tiistai 18. lokakuuta 2011

Oivariinilla sivellyt lapset ja kunnon kansalaiseksi itsensä tunteva Rosa

Mortsi!

Mähän käyn nykyään enemmän töissä ku koulussa, tähän vois oikeesti tottua! Rahaa tulee, rahaa menee, omat tarpeet (oikeesti tarpeet kuten bussikortit, ruoat, talvivaatteet..) tulee hoidettua, välillä ei ole rahaa oikeen yhtään ja välillä taas on. Mä en halua nyt kerskailla jollain seteleillä, mutta musta tää on tärkeä asia, mä oon taas askeleen lähempänä aikuisuutta! Meillä on nyt siis TET-viikko (josta en siis tietenkään saa rahaa), oon töissä päiväkodissa. Hoitelen siis 3-5 vuotiaita lapsosia, ihania kaikki! Yks poika haluis vaan halia koko ajan ja tehdä hiekkakakkuja, toinen karkailee ja kiipeilee aitojen yli, kolmas hieroo voita naamaan ja loput huutaa tai on ihan hiljaa. Fiiliksestä riippuen. Mä haluun takasin päiväkotiin, ihan oikeesti elämä oli niin yksinkertasta sillon! Tai no en tiiä, lapsena oli vain minä itse, äiti ja isi, omat rutiinit ja pienet ympyrät, enkä siihen tilanteeseen haluaisi palata.

Rankan työpäivän jälkeen (johon kuului mm. palaveri, ritarilinnan askartelu, lasten nukuttaminen ja vastatulessa seisominen) mentiin rentoutumaan Saden kanssa itikseen, koska siellähän on HINNAT KUUTAMOLLA! Ostin ihmeen vähän mitään, peruspaidan ginasta ja vihdoin ne korkeavyötäröiset housut H&M:stä.. Tosin niissä ei oo taskuja eikä vyölenksuja ja äidin mielestä oli oikeastaan aika järkyttävän tökeröä pitää paitaa siellä alla, kun kalsareissa kekkuloiminen on jäänyt sinne 80-lukuun, she hope so..



Tämän illan ohjelmaan on kuulunut salkkarit, soittoyritykset isille (tuloksetta), jonka kanssa olen puhunut viimeksi elokuussa ja Anna Puun kuunteleminen, rakastan laulaa sen biisejä!
Huomasin muuten että oikeastaan ysiluokalla ja päiväkodin viuluviikarit ryhmällä ei ole mitään eroa. Samat käytöstavat, älykkyysosamäärä, tilannetaju ja puhetyyli, joten suunta taitaa olla vain alaspäin. Milloin se varsinainen aikuistuminen oikein alkaa? Vai onko lapset alkanut vain viisastumaan siitä ajasta kuin MINÄ OLIN NUORI! Pelastakaa mut ennen kuin järjenjuoksu on pysähtynyt kokonaan! Tai myönnettäköön, se on myöhäistä jo.




Ryhdistäydyin kerrankin ja lähdin kameran kera kekkuloimaan lähimetsään. Roope seisoi pää kallellaan parkkipaikalla ja kattoi mun pyllistelyä, mun joka tuppaa aina skippaamaan metsäretket mikäli sataa vähänkin tai lämpötila on laskenut 15C alapuolelle. Roope hieroi päätään ja huusi varvikossa ketarat ojossa makaavalle siskolleen " Rosa, anteeks mut mitä hittoa sä siellä metässä teet?! ". Niin, hyvä kysymys.

3 kommenttia:

  1. Voihan Mungolife:
    - muruset-sanan viljely
    - banneri
    - toi vaaleenpunanen tausta
    - "I DO I DO I DO!"
    - "note to self"
    - kirjoitustyyli
    - "ootte ihania!!!!♥♥"
    jne. Älä nolaa itteäs, oot varmasti ihana tyttönen, olis mukavaa jos blogiskin oli kirkkaasti sun OMA eikä kopioitu!

    VastaaPoista
  2. hihi taas söpö postaus sulla on tosisöpö tapa kirjottaa, ihanaa ko kaikki ei oo sellasia asiallisia teiniangsteja vaan uskaltaa olla rehellisesti vähän höpsö :-)

    VastaaPoista
  3. Taas kaks täysin erilaista kommenttia :D

    ANONYYMI

    Toistan tän saman taaas kerran uudelleen! EN ole matkinut ketään ENKÄ kopioinut yhtään mitään. Mungolife on hyvä blogi, mutta miksi mä olisin niin helvetin tyhmä ja kopioisin toisen blogia??? Kyllä mä kirjotan tätä ihan omasta sydämestäni ja omista ajatuksistani. Ehkä me ollaan Annan kanssa samantyylisiä ihmisiä, EN TODELLAKAAN TIEDÄ, mutta minä olen minä ja Anna on Anna. Murumania on murumania ja mungolife on mungolife JA SILLÄ SELVÄ!

    MOONA

    No voi kiitos, kuule oikein mukava kuulla!

    VastaaPoista