perjantai 30. maaliskuuta 2012

Nuuskin ilmaa, haistan siinä kevään, käy vielä viima, käännän sille selän

Hellou my woodchucks!

Ei, en ole taaskaan lopettanut bloggaamista, mutta välillä vaan tulee aikoja jolloin elämässä on niin paljon muuta työstettävää ettei aika ja voimat vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tänään oon taas vaihteeksi kipeenä (ja ylläri, taas perjantai! heihei bileet ja salilla käyminen), joten nyt on hyvä tilaisuus näyttäytyä täälläkin!

Mä oon nyt totaalisesti kesäfiiliksissä, tässä samaan aikaan kuuntelen kesäbiisejä ja shoppailen kaikenmaailman nettikaupoissa, sormet syyhyttäis niin ostamaan kaikkia kesäjuttuja!! Lisäks mä otin viime lauantaina napakorun, siis vihdoin, eihän sitä tässä muuta ku puolisen vuotta olla oltu ottamassa.. Sattui kyllä ja on vähän arka edelleen, mutta oon kyllä tyytyväinen! Biksut ja napapaidat, caaan't wait!





































No toi kuva ei tuo nyt ehkä parhaalla mahdollisella tavalla esille tota korua mut ei se mitään. Me otettiin Julian kanssa aika urakalla kuvia tällä viikolla, kun se tuli meille ekaa kertaa ja on jo ihan inside perheenjäsen.. Kävin viikonloppuna Siirilläkin piipahtamassa, kun meillä oli taas ajatuksia keventävä lauantai-ilta ja käveltiin taas vaihteeks ogelia ristiin rastiin. Jösses, mä alan olemaan jo henkisesti ogelilainen kun vietän siellä suurimman osan vapaa-ajastani, noh ei siinä mitään, ogeli on hieno paikka ja siellä asuu ihania ihmisiä joten oon osa oulunkylää oikein mielelläni.

Sain mun puhelinlaskun, hups. Mun elämä nyt vaan sattuu olemaan sellasta etten selviä ilman puhelinta. Mä tarviin ne maraton puhelut Julian, Jaden ja Mintun kanssa, tai no listaa vois jatkaa aika pitkälle, puhelimessa puhuminen on vaan tosi terapeuttista. Lisäks jokanen kiva tekstari piristää mua ihan toosi paljon, jollon en halua vähentää tekstaustakaan. Eli en vähennä yhtään mitään, sillä en voi elää ilman mun rakasta nokiaa.





































Huomaan joka päivä että elämä on ihan hirveen arvaamatonta. Aina joku on surullinen, aina joku on onnellinen, eikä tunteisiin voi loppujen lopuksi vaikuttaa yhtään. Lisäksi ennakointi on ihan typerää, koska elämää ei vaan voi ennakoida. Kannattaa vain elää päivä kerrallaan, sen mä oon ainakin oppinut. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivänä tapahtuu, kaikki voi romuttautua täysin, but what doesn't kill you makes you stronger. Tällä hetkellä mä tunnen oloni ihan kauheen onnekkaaksi kun mulla on niin ihania ihmisiä ympärillä ja aion nauttia joka hetkestä, koska tiedän että aina voi tapahtua jotain kamalaa, mutta en aio pelätä vaan mennä eteenpäin, sillä mä en ole yksin ja nyt tiedän että selviän ihan mistä vaan. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se on totta. Ei ne olisi kliseitä jos niissä ei olisi mitään perää. Show must go on.



.. and the sun began to shine.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti