sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

elä, nauti ja rakasta -elä sitten vielä vähän lisää ja kovempaa


Hola!

Mitä tää on, onks musta tullu vanha ku oon viikonloppu iltasinkin näin väsynyt, herranjesta sentään. Ja oon nukkunut taas normaalisti kahteentoista asti ja juonu kupin kahvia seittemän pintaan ja täällä taas silmät sojottaa eri suuntiin. Whattaaa? Ja huomaan et mun migreenillä on tylsää ku se haluu tulla nykyään joka ilta kiusaamaan mua, no se tästä vielä puuttukin! Ihan tylsäähän se oliskin olla jossain normaalissa olotilassa joskus, ei kuulu mun osa-alueeseen sellanen toiminta.



Tänään oon tehnyt päivän hyvän työn ja nähnyt mun iiihanaa ja maailman sulosinta kummityttöä ja vieny sille söpöläiselle ihanat vaaleenpunaset saappaat vaikka se ei kylläkään osaa vielä kävellä.. Mutta kun ne on söpöt! Nelli on maailman söpöin vauveli koska se näyttää ihan multa! Samanlainen pullaposki minkälainen olin vauvana (ja vieläkin) ja ihan yhtä pihalla asioista. Ja puettu vaaleanpunaiseen, jösses, mulla ei varmaan pienenä ollutkaan muita ku vaaleanpunaisia vaatteita ja kyllä niitä nykyäänkin on tonne kaappiin kertynyt :D No mutta, se on ihanaa että Nelli on mulle sukua, koska sehän on siis myös mun serkku, jollon meissä on myös paljon samaa ja sama sekopäinen suku. Toivon mukaan nään mun murun sit taas lauantaina, sillä mua ihan hävettää miten vähän mä oon ehtinyt Nelliä näkemään. No mutta nyt ryhdistäydyn, ettei käy niin että seisoskelen siellä konfirmaatiossa silleen " hehe onpas tyttö kasvanut, miten koulussa menee? ", koska sellanen kummitäti en IKINÄ halua olla.




































Rosa 2v, Italy

Oon taas jutellut henkeviä äidin kanssa.. Moi äiti, oot paras. Eiku ihan oikeesti mä oon saanu seurata sivusta ihan liian montaa äiti-tytär suhdetta joissa on vaan jossain kohtaa homma lähtenyt menemään väärille raiteille ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa että omalle äidille ei voi kertoa MITÄÄN. Mun tilanne on vähän sellanen että mun on pakko kertoa äidille kaikki, tai siis ei äiti sitä vaadi mutta mä en osaa olla hiljaa, koska mua ahdistaa jos en voi kertoa ja äiti näkee jos mun mieltä painaa joku juttu. Nytkin tilanne meni sit siihen että me juteltiin puoltoista tuntia henkeviä elämästä, kohtalosta, ihmissuhteista ja ties mistä ja mulla on vapautunut olo ja tajuun taas mun elämästä niin paljon enemmän ku oon pystynyt hölisemään sen ulos :D Ja tykkään myös mun elämästä. Oikeesti.

" En ole iloinen, olen onnellinen. Siinä on eroa. Iloisella naisella ei ole lainkaan huolia. Onnellisella naisella on huolia, mutta hän on oppinut selviytymään niistä. "
- Beverly Sills




































Mun oma pikku loma on nyt ohi ja huomenna pitäis palata kouluun, herranjumala en varmaan osaa sinne enää! Luultavasti olen huomenna taas aivan totaalisen kuollut mutta se on sitä elämää ja elämä pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se annetaan, oppia rakastamaan sitä ja siten tulla onnelliseksi ihmiseksi.

2 kommenttia: