maanantai 28. toukokuuta 2012

kun tiimalasin hiekka on valunut ja aika loppuu

Zaukkii!

Yappee, teitä on jo 50 täällä, kiitos siitä! :) Mulle kuuluu tänään jo vähän parempaa vaikka onkin maanantai, ehkä siksi että on peruskoulun viimeinen maanantai! Ja yks suurimpia syitä on ehkä se että mulla on yksinkertaisesti maailman parhaat kaverit jotka ei oo halunnu jättää mua yksin märehtimään vaan pitäny mulle seuraa ja tehny viime viikonlopusta ihan mahtavan..! Meillä oli porukat mökillä jollon talo oli kokonaan mun hallussa ja otin siitä kyllä ilon irti vaikka kävinkin siellä melkeempä vaan nukkumassa millon huvitti, mutta hauskaa oli!



Jade (joka jo puoliks asuu täällä, se on majottunu meille salakavalasti pikkuhiljaa) tuli perjantaina meille yöks ja ilta meni pyöriessä stadissa ja sörkässä kun kaikki kaupat oli jo kiinni mut meiän teki mieli suklaakakkua ja metsästettiin puol helsinkiä suklaakakkutaikinan perässä jota ei löytynyt yhdestäkään alepasta ja päädyttiin sitten euroshopperin suklaavanukkaisiin. Ei se mitään, me emoiltiin randomdösien takapenkillä ja terapoitiin toisiamme ja syötiin jätskii, et ei siin mitää! Sit se perjantain ja lauantain välinen yö olikin aika excuse me, tuli pyörittyy seurueessa jossa en olis ikinä uskonu hengaavani ja kierreltyä ympäriinsä, no totaaa en ymmärrä vieläkään mitä tapahtui mut hauskaa oli vaikka yöunet jäiki sit pariin tuntiin.




Lauantaina menin kumpulan kyläjuhliin kattomaan frendin bändiä ja näkemässä kavereita, jännä sinänsä että vaikka olin siellä periaatteessa yksin niin ei kyllä tarvinnut kauaa olla koskaan yksin kun törmäs kokoajan tuttuihin tai sit jotku randomit tuli juttelemaan. Ja voi ei, siellä oli sit kans kirppari.. Oli kauheeta kun siellä oli niin paljon ihania juttuja ja tiesin että jokanen ostos oli pois mun viikonlopun ruokarahoista. Silti sain ostettua kaikkea kivaa ja näin jopa mun maailman ihaninta kummityttöä ja Nellin toista kummitätiä joka on kans mun hyvä kaveri. Ehdin mä jopa auttaa Juliaa muutossa ja chillattua käpylän nurtseilla hyvässä seurassa musaa kuunnellen, oon ollut aika superihminen siis kun oon ehtinyt tekemään vaikka mitä!






































Illalla Minttu ja Sade tuli tänne kattomaan euroviisuja, tehtiin ruokaa ja säädettiin kaikkea muuta perusseparointia.. :D Meillä oli kyllä kunnon raati, mun henkilökohtainen voittaja ja sydämen valloittaja oli se saksan pipopäinen laulaja, ne silmät!! Oon muuten niin ylpeä ittestäni, mua on viime kuukausien ajan kusetettu jatkuvasti niin pahasti etten kestä, mutta pilkka osuu omaan nilkkaan sillä mä oon oppinu! Viikonloppuna sain kusetettua porukkaa niin pahasti, ai että täytyy kyllä myöntää että kunnon kusetuksen onnistuminen tuntuu aika hyvältä!



Tää päivä on mennyt maatessa koulun uudella tekonurmella, pakoillessa erinäisiä mieshenkilöitä koulun K-marketissa, miettiessä plan B:tä jos päättäreinä sataa, karhuten opettajan lupaamia kaakaorahoja mun nimen unohtamisesta (kannatti, oon 2€ rikkaampi), chillaten kalliolla juoden cokista ja nauttien viimeisestä maanantaista. Elämä on samaan aikaan onnellista, surullista ja haikeaa, en mä tiedä mitä pitäis oikeen ajatella.

torstai 24. toukokuuta 2012

" rosa miks sulla ei oo housuja jalassa? "

Terpppaaa!

Olen taas pahoillani ollessani maailman huonoin bloggaaja näiden ihme taukojen kanssa, mutta ensinnäkin tuolla on niin ihana sää että tuntuu riistämiseltä istua aurinkoista aikaa koneen ääressä. Lisäks mul oli ihan järkyttävä määrä kokeita mut nyt on melkeen kaikki kouluvelvollisuudet ohi, jonka huomaa kyllä mun lipsuneesta otteestakin " kun millään ei oo enää mitään väliä ". Lisäks oon ollu ajoittain vähän alakuloisilla fiiliksillä jolloin tunnetusti pyrin välttämään bloggaamista koska en tykkää tehdä angstauspostauksia. Nyt yritän nostattaa mielialaa kuuntelemalla kesäbiisejä ja kertomalla teille kaikkia kivoja juttuja, kyllä tää tästä :)


Tiedän kyllä että säästä on hehkutettu nyt ihan tarpeeksi, mutta mikään ei oo niin ihana asia (no on) kuin aurinko Oon niin pitkään sovitellut shortseja ja muita kesävaatteita, ja nyt mä voin käyttää niitä ulkona!! Eikä mulla oo ees kylmä! Eka kesäaamu Roope kysy multa että " Rosa, miks sulla ei oo housuja jalassa? " Siitä oli hassua että käytän yhtä lyhyitä shortseja kun sen boxerit mut.. koska kesä! Joka välkkä rynnätään ulos ottamaan aurinkoa, ja mä oon jo ruskettunut ihan hyvällä menestyksellä! Oh baby I like it!
Eilen kävin kampaajalla ja nyt on sit tukkakin kesäkuosissa.. Vois melkeenpä todeta että oon valmis kesään! Yahoo!







Ihanaa, mulla on enää kolme päivää peruskoulun opiskelupäiviä jäljellä. Osaan taas arvostaa steineria niin paljon, sain mantsasta kasin vaikka palautin ruman ja keskeneräisen vihon, koe meni päin persettä ja olin lähes koko jakson poissa, mutta koska edellinen numero oli ysi niin se pelasti mut! Ja matikan open kanssa meillä oli pitkät keskustelut jotka johti siihen että sain itse päättää saanko seiskan vai kasin, no kasin tietty jee! Ja mulla oli tänään kirjaesitelmä jonka pidin erittäin vakuuttavasti, vaikken ollut lukenut edes koko kirjaa. Wikipedia ja googlen kirja-arvostelut, yeeah. Eukkaope tosin haukku meiät lyttyyn mut who cares a shit, se oli mun vika eukkatunti joten hasta la vista!

Päättärit lähestyy ja päivät mun maailman parhaan luokan kanssa vähenee. Sen takia mä pyrin kaikesta huolimatta pitää fiiliksen hyvänä ja nauttia näistä päivistä. Meillä on Jaden kanssa hienoja suunnitelmia miten me lataudutaan päättäreihin kun se pikku possu tulee meille yöksi (jooh nainen jo puoliks asuu täällä) ja me syödään, saunotaan ja laitetaan kaikki valmiiksi ja herätään aamulla aikasin (mitä tää on?!) laittautumaan, lupaan että kuvia tulossa, kunnon dokumentti! :D







" Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start "

Katkera totuus on että kaikki tahtoo auringon, iloja ei voi olla ilman suruja ja pitää vaan tottua siihen että elämä koulii ja vastoinkäymisiä tulee, mutta elämä on opettanut mulle niin selvällä kädellä viime aikoina että kohtalo on olemassa, joten luotan että asiat järjestyy niin ku niiden pitääkin mennä.

" Everything will be okay in the end. If it's not okay, it's not the end ".

torstai 17. toukokuuta 2012

just chillin'

Holaaaa bambinos!

Ai että mä rakastan vapaapäiviä, vaikka kieltämättä kyrpii se että kaikilla muilla paitsi steinereilla on myös perjantai vapaana MUTTA en anna sen häiritä mun hyvää mielentilaa (kiitos leijonat, perkele ku oon ylpeä siitä että oon suomalainen!). Mun helatorstain teema on ollut just chillin', heräsin kahdelta syömään grillileipii ja saunomalla, how perfect! Raskaan urakan jälkeen pidin päikkärihetken partsilla ja sit aloin siivoomaan mun vaatehuonetta joka (taas) näytti ydinräjähdykseltä. Torstain tavotteenahan oli siis lukea siihen YH-kokeeseen ja tehdä vihkoja mutta.. Tein sentään jotain hyödyllistä jooo!





































Tää viikko on muutenkin yllättänyt mut positiivisesti vaikka luulin että kahdeksan koetta neljän päivän aikana olis jotenkin masentavaa, mutta ei! Oon kerrankin ollut viisas siinä suhteessa että oon järkännyt aina jotain kivaa tekemistä sit iltapäivälle (joka tosin taas syö sitä mun lukuaikaa mutta välitunnit ovat sitten sitä varten!).. Maanantaina oli meiän vika teatteriesitys joka meni jalat täristen kun olin ihan jonkun paniikkikohtauksen vallassa kun meiän esitys alkokin puol tuntia aiemmin kun sen piti enkä ollut ehtinyt valmistautumaan ollenkaan, mutta hyvin se meni sitten loppua kohden, aah rakastan teatteria! Oh my god se on siis ohi nyt! Esityksen jälkeen meille tuli ihan mieletön adrenaliinikohtaus ja no.. Antaa kuvien kertoa puolestaan, ei tätä voi oikeestaan selittää millään tapaa. Well, we are sexy and we know it.



No eipä tiistaikaan mennyt sen paremmalla menestyksellä, Jaden piti tulla meille "lukemaan kokeeseen", noh todellisuudessa Jade oli meillä vasta kymmeneltä ja me törsättiin vähäiset roposemme 24h alepassa ostellen herkkuja että saadaan kasvatettua varmasti ne uimarenkaat kesäksi mahan ympärille. Alettiin kattomaan vasta puol kakstoista leffaa ja no.. Meni myöhäseksi, sit ku me saatiin vielä yöllä maailman paras idea ottaa kuvia niin tota joo.. Aamulla hieman väsytti mutta oli sen arvosta!





































Tän viikon aikana oon monesti miettinyt että mulla on kyllä maailman parhaat ystävät. Ne jaksaa kuunnella mua ja piristää kerta toisensa jälkeen ja niiden seurassa voin olla just se mikä mä oon. Eilen olin auttamassa Rikua valitsemaan sen faijalle synttärilahjaa ja auttamassa sitä sen naisongelmissa, jonka jälkeen kävin heittämässä Pyrylle enkunkirjan ja istumassa niillä iltaa ja vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Oon nyt tajunnut että on ihanaa että on hyviä kaveripoikia, sellasia joiden kanssa ei ikinä vois kuvitella seurustelevansa ja tunteet on molemminpuolisesti ihan puhtaasti kaveripohjalla. Sellasia joiden kanssa voi puhua ihan mistä vaan, sellasistakin asioista joista ei tyttöjen kanssa voi puhua, sillä pojat on rehellisiä eikä oo kieroja tai kiertele tosiasioita niinkuin tytöt yleensä. Sitä paitsi poikien jutut ja läpät saa nauramaan ihan eritavalla ku tyttöjen ja opin ylipäätään ymmärtämään poikia paremmin.

Good news! Oon ratkaissut mun kevätjuhlamekko ongelman! Tajusin etten jaksa/halua lähteä siihen överijuhlamekkokilpailuun mukaan, koska en tarvii mitään uutta superjuhlavaa mekkoa, oon kuitenkin ihan nätti luonnostaan, joten uskon että en oo sen huonompi tai rumempi ihminen etten osta uutta mekkoa tai käy kampaajalla ennen kevätjuhlaa. Oon oma itteni ja hymyilen kauniisti ja laitan yhen mun lempparimekoista päälle, TADAA! Ainakin säästyy rahaa ja stressiä!



Pointti oli siis se että mulla on ihania kavereita, kohta on kesä ja jeejee!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

hyvää äitienpäivää sinne taivaaseen kans ♥

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja onnittelut meille kaikille siitä että meille on siunautunut niin ihanat äidit. Itse juhlistin omaa äippänää shoppailukierroksella kirpparilla jonka saldoksi muodostu kaks IKEA-kassillista vaatteita, mä ja mutsi osataan, oops! Sen jälkeen mentiin terassille syömään joka on erittäin harvinaista, vieläpä kahden kesken ja vedettiin hyvät pastat vaikka olikin aika vilposta. Meillä on äidin kanssa ihan samanlainen huumorintaju jollon läppä lentää ja naurettiin ihan vedet silmissä, kaikin puolin oli siis oikein mukavaa ja äitikin tykkäs, just sellanen äitienpäivä mitä se oli toivonutkin.




Lisäks menin alkuillasta käymään mummun haudalla Leposaaressa, joka on kyllä kaunein hautausmaa jonka tiedän. Sinne kävellään siltamaista hiekkatietä pitkin saareen joka on pelkästään hautausmaalle omistettu. Laineet liplattaa ympärillä ja koivujen välistä laskee aurinko. Kaikki on niin kaunista.

Mummu oli aina toivonut että se sais lapsenlapsen, ja sillon ku se sai tietää että sen suurin unelma käy toteen se ei hellittänyt enää koskaan, hössöttäminen alkoi heti. Mulla ei ikinä ollut vaatepulaa ja leluja tuli aina, vaikka olin lapsi joka ei osannut kinuta ikinä mitään. Mummu matkusteli Italiassa, se oli sen palava rakkaus ja mä sain aina aitoja italialaisia vaatteita ja olin tyylikäs leidi, siitä pidettiin huoli. Eipä mulla muita vaatteita ollutkaan ku vaaleanpunasia. Mummulla ja sen miehellä oli loma-asunto Espanjassa jossa me käytiin usein, otettiin käsikädessä aurinkoa ja mä pidin huolta että aina oli joku show pystyssä. Ja meillä oli aina hauskaa ja mummu lupasi että sillon kun mä oon käynyt rippikoulun ja oon 15 vuotta, se vie mut Firenzeen. Se kuulosti jännittävältä ja laskin vuosia siihen, meidän yhteiseen matkaan.

Mummu oli duunissa pankissa, eli siis sen työminä oli supervirallinen ja asiallinen nainen. Silti se oli ainoa aikuinen joka möyri mun kanssa lumihangessa, leikki tyynysotaa ja piilosta. Me riehuttiin ja naurettiin ja välillä mä unohdin että mummu oli aikuinen eikä lapsi. Sen jälkeen kun me oltiin vauhkottu tarpeeks, me mentiin makoilemaan sängylle ja juttelemaan kaikesta, vakavistakin asioista vaikka mä olinkin aika pieni. Mut silti mä tiesin että mummulle mä voisin aina kertoa kaiken ja siihen mummu pyrkikin, se petas ittelleen petiä mun luottoaikuiseksi murrosiässä ja mä tiesin että se tulis olemaankin niin. Mummu ymmärtäs ja hyväksyis mut aina sellasena ku oon, se jakso aina kuunnella ja lohduttaa ja sai mut lopulta nauramaan.




Mä muistan sen kevään tunnun pienenä kun ei tarvinnut käyttää enää ulkohousuja tai hanskoja ja sai kaivaa potkulaudan esiin. Oli toukokuinen lauantai ja me oltiin sovittu että mennään kävelylle äidin, mummun ja mummun miehen kanssa. Mun oli pakko nuohota jokanen nurkka niinkun kahdeksan vuotiaat yleensäkin ja kävellä jok'ikistä aitaa pitkin, eikä mua ees hirveesti jaksanut kiinnostaa mitä mummu puhui, mulle oltiin luvattu että saan jäätelöä ja se oli oikeestaan ainoo asia joka sillä hetkellä mua kiinnosti. Mummu selitti jotain että se kävi lääkärissä ja siellä joku setä oli huomannut että mummu on vähän kipeä. Sillä oli joku möykky joka yrittää tehä mummulle kiusaa mutta kyllä kaikki selviää koska mummu on vahva eikä anna ilkeiden peikkojen kiusata sitä. Sen jälkeen mä sain jäätelön ja kaikki oli hyvin, vaikka vähän ihmettelinkin miksi kaikki pyyhki silmiään. No, pääasia oli se että mä sain kesän ekan suklaajäätelön ja mulla oli uus potkulauta.
Myöhemmin sain tietää että mä olin ollut pelastava enkeli, äitienpäivänä me oltiin taas oltu mummun kanssa tyynysotaa ja mä olin hypännyt sen päälle. Sen ansiosta mummu huomas sen kainalossa möykyn ja päätti mennä lääkäriin. Diagnoosina syöpä ja elinikää 2 kuukautta.

Testamentit oltiin kirjotettu ja kaikki oli järjestyksessä kahden kuukauden kuluttua mutta mummussa oli elinvoimaa. Ei siinä voitu muuta todeta että eipäs tässä taidetakaan kupsahtaa, mullekin uskallettiin jo puhua sairaudesta kun mitään vaaraa ei näyttänyt olevankaan. Me jatkettiin riehumista, vaikka mummu ei jaksanutkaan yhtäkkiä enää juosta niin kovaa ja sen hiuksetkin katos johonkin, no mä sain joululahjaks kampauspään ja harjasin sen hiuksia samaan aikaan kun mummu harjas sen peruukkia, se oli musta kiva leikki ja mäkin olisin halunnut peruukin.



Vuoden 2006 alussa mä sain kuulla että saisin kauan toivomani pikkusiskon ja en malttanut odottaa sen syntymää. Mummun kanssa meillä oli hirveet nimenkeksimis sessiot ja mä haaveilin minkälaista olisi olla isosisko. Siinä sivussa huomasin että mummu oli muuttunut, se ei jaksanut enää leikkiä mun kanssa niin paljoa ja se oli usein tosi väsynyt ja pyysi että mä olisin vähän hiljempaa. Mutta musta oli ihanaa suunnitella tulevan vauvan syntymää, enkä osannut oikeastaan edes ihmetellä sitä ettei mummu jaksanutkaan enää kävellä mäkeä ylös istumatta keräämään voimia. L
Lokakuussa mummu oli vähän kipeämpi kuin yleensä ja me käytiin äidin kanssa kattomassa mummua joka ei pystynyt kunnolla puhumaan kun sitä yskitti niin paljon. Silti se hymyili mulle, vaikka näin että sillä oli paha olla. Mua oikeestaan vähän pelotti. Seuraavana päivänä soitin sille, mutta mun setä vastas että mummu on mennyt käymään sairaalassa. Tiesin että sairaalassa osataan aina auttaa, joten en pelännyt ollenkaan koska tiesin että kaikki aina järjestyy.

Seuraavana päivänä isi soitti äidille joka oli viimeisillään raskaana samalla kun me pelattiin uunoa. Oli lokakuun toinen päivä vuonna 2006 ja heti sen puhelun alettua tajusin äidin ilmeestä mitä oli tapahtunut. Musta tuntui että mun pieni kymmenvuotias sydän olis jättänyt lyönnit välistä samalla kun äidin poskille alkoi valua kyyneleet. Puhuin isin kanssa joka sopersi itkusella äänellä jotain siitä että mummu rakasti mua ja tärkeintä koko maailmassa mutta ei niillä sanoilla oo mitään painoarvoa. Mummu oli poissa, enkä näkis sitä enää koskaan.

Hautajaisissa mietin sitä miten mummu sanoi että sen hartain toive on että se sais nähä kun sen lempilapsenlapsi kasvaa. Miksi se ei saanut toteutua? Miksi noi puliukot saa kekkuloida tuolla ilman mitään tietoa todellisuudesta, mutta mun mummu vietiin multa pois. Uskottelin itselleni kaiken maailman enkeleistä juttuja, mutta totuus oli se ettei mikään toisi enää mummua takaisin. Hautajaisista mä menin taksilla suoraan naistenklinikalle kattomaan ekaa kertaa mun vastasyntynyttä siskoa.

Nyt mä oon teini-ikäinen, istun mummun haudalla miettien näkeeköhän se mua. Eniten pelkään sitä että muistot katoaa, mutten anna sen tapahtua. Vaikka kuvat mun mielessä haalistuu, muistan silti elävästi sen äänen ja monet mummun legendaariset letkautukset elää meidän suvussa edelleen. Ihminen on kuollut vasta silloin kun muistot ovat kadonneet, mutta niin ei tapahdu niin kauan kun mä elän. Mun setä ja isi on tuonut haudalle valkosia ruusuja ja lasin skumppaa. Skoolaan hautakiveä vasten ja nostan maljan mummulle. Rakastan sua ikuisesti enkä unohda sua koskaan.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

jos ei enempää täst eksytä, ollaan perillä ennen pimeää

Holaaa amiigooos!

Tällä hetkellä oon just niin onnellinen siitä että voin, saan, uskallan, haluan ja olen just tällänen ku mä olen. Mulla on tullu lähiaikoina pariin kertaan totaalinen romahtaminen mun hyvästä itsetunnosta ja tuntunut siltä että kaikki seinät oli kaatua päälle, viime viikko oli ehkä maailman hirveintä aikaa eikä siihen ees ollu mitään kunnon syytä. Onneks mul on maailman paras äiti ja kavereita joiden läsnäolo piristää aina. Mut nyt mulla on hyvä fiilis! Yeeeea!






































Katkera totuus on se että koulupäiviä on jäljellä alle parikymmentä, joka tarkottaa myös yhteisiä päiviä meidän maailman parhaan luokan kanssa. En pysty käsittämään sitä vielä, onneksi. Kevätjuhlasta tulee ihan kamala koska siellä tullaan itkemään oikeen rankalla kädellä, se ainakin on varmaa. On tää riipivää! Mutta me ollaan revitty ilo irti, eilen meillä oli joku roskien keruu projekti, mutta mitä tekee meidän luokka? Löydettiin ittemme leikkipuistosta kaiken maailman karuselleistä pyörimästä iästä tai sukupuolesta riippumatta, saatiin ihmeesti kahden hengen keinutsydeemiin mahtumaan seittemän ihmistä, steinerit osaa ja antaa lasten leikkiä! Meillä on maailman paras luokka, se on tosiasia josta ei vaan pääse mihinkään.




Tällä viikolla oon lisäks laulanut Adelea täysillä, kaivanut esiin kesävaatteita, treenannut monta tuntia teatteri esitystä, ettinyt päättärimekkoa yöstä toiseen, heittänyt häröä läppää, käynyt krepillä, tehnyt maalin säbässä, grillannut, jutellut spurguille, ollut itse spurgu ja noh, onhan sitä koulussakin oltu, vaan millä menestyksellä, enpä tiedä.. Mut toukokuu on virallinen panostus chillaus ja hauskanpito kuukausi! :)











Seppälästä löyty kivat perusbiksut ja ei liian överit -tekoripset!
Oon toki odottanut kesää koko kevään mutta tänään havahduin siihen että herranjumala kohta tää kevätlukukausi on ohi! Muistan talven tapahtumat liiankin hyvin ja tammikuiset päivät on ihan lähimuistissa vielä, mitä tää on, toukokuu!! Ja että mun ysiluokka, peruskoulu on nyt käyty. Härregyyd! Loppurutistus vielä, kyllä mä selviin sillä mua odottaa maailman paras kesä!

Yeep, mutta mulla on nyt valovuoden pituset univelat joten vois mahdollisesti mennä paikkaamaan niitä, huomenna olis Kauppojen Yö eli et kaupat olis auki puoleenyöhön ja kaikenlaista actionii tiedossa, tää tyttö ei nyt ehi nukkua mut vanhuus on sit sitä varten!

lauantai 5. toukokuuta 2012

pakkaa laukkus ni lähetään pois

Hola!

Pahoittelut taas pienestä postaustauosta, mulla on ollut joko niin hetkistä tää elämä tai sitten pää niin sekavassa tilassa että tiesin että jos lähtisin postaamaan niin se kaduttais jälkikäteen. En tosin tiiä onko tää univelkainen perjantai yökään paras hetki postaukselle, but I don't care.

Oon nyt tosiaan julistanut kesän alkaneeksi! Avasin shortsikauden vetämällä lappuhaalarit jalkaan, avasin cokistölkin auringonpaisteessa, oon istuskellut puistossa, ostanut (taas) bikinit ja tänään juhlistin mun nimppareita joka on vuosittainen kesän merkki! Mulla on niin kevyt olo kun kävelen ulkona hupparissa ja lättäpohja tennareissa (joissa näytän ihan tahmatassulta), mihin katos UGGit ja toppatakki?! Woah kesä on pian täällä!






































Tää viikko on ollu niin sekava ja täynnä tunteita että huhhuh, kai se on joka toukokuussa tää sama juttu, loppupuristus ja stressi, alkaa ahdistaa ja ilmapiiri kirenee. Toisaalta tää kaikki on suurimmaksi osaksi ollut mun pään sisällä ja mulla on vähän sellanen ongelma että jos jostain stressaa tai joku ahdistaa niin en saa nukuttua ja tadaa oravanpyörä on valmis, koska sit oon ihan yliväsynyt. Onneks mulla on kiva äiti joka jaksaa kuunnella epätoivoista ja univelkaista tytärtään joka itkee ja on murheen murtama vaikka kaikki on hyvin. Oikeastaan en ylipäätään ymmärrä miten äiti jaksaa mua päivästä toiseen mutta kai se on sen duuni. Mut ehkä munkin olis aika vähän ryhdistäytyä!

Käytiin muuten kattomassa Mintun ja Saden kanssa Kohta 18, joka oli paras leffa pitkään aikaan! Siis ihan mielettömän hyvin tehty ja AITO, siis kuvasti niin sitä mitä pojat on+kotimaiset leffat on ihania! Ehkä mä nyt ymmärrän jätkiä pikkusen paremmin ja voi että eihän siitä tosiasiasta pääse mihinkään että pojat on ihania ja me tytöt oltais ihan hukassa ilman niitä

" Miks mahtavatkin ihmiset on ujoja ja omistaa huonon itsetunnon? "Päivän kysymys! Siiri on yks viisaimmista ihmisistä jonka tunnen. Uskon nykyään niin vahvasti kohtaloon ettei oo tosikaan, tässä on nyt lähiaikoina tapahtunut niin paljon asioita jotka ei vaan voi olla sattumaa, asioilla vaan on tarkoituksensa ja millon sattuu kenetkin kohtaamaan, mua huvittaa ja pelottaa samaan aikaan elämä, tää on vaan niin hullua että mun pää räjähtää.



Panostin tänään MM-kisoihin hypettämällä ja seuraamalla niitä viettäen samalla laatuaikaa veljeni kanssa. Tie miehen sydämeen (ainakin tän tapauksen kanssa) käy coolien juttujen kautta (jokanen osaa vähän päteä lätkästä, siisteistä skeittitempuista, poikien vaatemerkeistä ja tyyleistä, räpistä ja pelitekniikoista!) ja hypettämällä räppiä youtubesta erätauoilla, kun vielä lisätään ilman äidin lupaa sipsipussin korkkaaminen niin siskon arvostus kasvoi kyllä pojan silmissä. I love my bro!



Viikonlopun ohjelmistossa olis teatteritreenejä joka tarkottaa mulle aikaista heräämistä ja lievää tuskastumista ja stressiä (ja kuvassa näkyviä vermeitä) mutta eiköhän siitä hauskaa tule! Pelkään vaan mun jalkojen puolesta kun pitäis kekkuloida jossain 12 cm koroissa ja mun jalat huutaa jo nyt hoosiannaa eilisen jäljiltä (koulussa 8-17 ja piti rampata kahden rakennuksen väliä viis kertaa, sen jälkeen kaupungille rellestää 17-24 -korkkareilla, ah!), mutta mä oon selviytyjä ja selviän mistä vaan!