lauantai 5. toukokuuta 2012

pakkaa laukkus ni lähetään pois

Hola!

Pahoittelut taas pienestä postaustauosta, mulla on ollut joko niin hetkistä tää elämä tai sitten pää niin sekavassa tilassa että tiesin että jos lähtisin postaamaan niin se kaduttais jälkikäteen. En tosin tiiä onko tää univelkainen perjantai yökään paras hetki postaukselle, but I don't care.

Oon nyt tosiaan julistanut kesän alkaneeksi! Avasin shortsikauden vetämällä lappuhaalarit jalkaan, avasin cokistölkin auringonpaisteessa, oon istuskellut puistossa, ostanut (taas) bikinit ja tänään juhlistin mun nimppareita joka on vuosittainen kesän merkki! Mulla on niin kevyt olo kun kävelen ulkona hupparissa ja lättäpohja tennareissa (joissa näytän ihan tahmatassulta), mihin katos UGGit ja toppatakki?! Woah kesä on pian täällä!






































Tää viikko on ollu niin sekava ja täynnä tunteita että huhhuh, kai se on joka toukokuussa tää sama juttu, loppupuristus ja stressi, alkaa ahdistaa ja ilmapiiri kirenee. Toisaalta tää kaikki on suurimmaksi osaksi ollut mun pään sisällä ja mulla on vähän sellanen ongelma että jos jostain stressaa tai joku ahdistaa niin en saa nukuttua ja tadaa oravanpyörä on valmis, koska sit oon ihan yliväsynyt. Onneks mulla on kiva äiti joka jaksaa kuunnella epätoivoista ja univelkaista tytärtään joka itkee ja on murheen murtama vaikka kaikki on hyvin. Oikeastaan en ylipäätään ymmärrä miten äiti jaksaa mua päivästä toiseen mutta kai se on sen duuni. Mut ehkä munkin olis aika vähän ryhdistäytyä!

Käytiin muuten kattomassa Mintun ja Saden kanssa Kohta 18, joka oli paras leffa pitkään aikaan! Siis ihan mielettömän hyvin tehty ja AITO, siis kuvasti niin sitä mitä pojat on+kotimaiset leffat on ihania! Ehkä mä nyt ymmärrän jätkiä pikkusen paremmin ja voi että eihän siitä tosiasiasta pääse mihinkään että pojat on ihania ja me tytöt oltais ihan hukassa ilman niitä

" Miks mahtavatkin ihmiset on ujoja ja omistaa huonon itsetunnon? "Päivän kysymys! Siiri on yks viisaimmista ihmisistä jonka tunnen. Uskon nykyään niin vahvasti kohtaloon ettei oo tosikaan, tässä on nyt lähiaikoina tapahtunut niin paljon asioita jotka ei vaan voi olla sattumaa, asioilla vaan on tarkoituksensa ja millon sattuu kenetkin kohtaamaan, mua huvittaa ja pelottaa samaan aikaan elämä, tää on vaan niin hullua että mun pää räjähtää.



Panostin tänään MM-kisoihin hypettämällä ja seuraamalla niitä viettäen samalla laatuaikaa veljeni kanssa. Tie miehen sydämeen (ainakin tän tapauksen kanssa) käy coolien juttujen kautta (jokanen osaa vähän päteä lätkästä, siisteistä skeittitempuista, poikien vaatemerkeistä ja tyyleistä, räpistä ja pelitekniikoista!) ja hypettämällä räppiä youtubesta erätauoilla, kun vielä lisätään ilman äidin lupaa sipsipussin korkkaaminen niin siskon arvostus kasvoi kyllä pojan silmissä. I love my bro!



Viikonlopun ohjelmistossa olis teatteritreenejä joka tarkottaa mulle aikaista heräämistä ja lievää tuskastumista ja stressiä (ja kuvassa näkyviä vermeitä) mutta eiköhän siitä hauskaa tule! Pelkään vaan mun jalkojen puolesta kun pitäis kekkuloida jossain 12 cm koroissa ja mun jalat huutaa jo nyt hoosiannaa eilisen jäljiltä (koulussa 8-17 ja piti rampata kahden rakennuksen väliä viis kertaa, sen jälkeen kaupungille rellestää 17-24 -korkkareilla, ah!), mutta mä oon selviytyjä ja selviän mistä vaan!

2 kommenttia:

  1. Sulle ois haaste mun blogissa!

    Ihania kuvia sulla tääl! :)

    VastaaPoista
  2. oi kiitos, meenpä kattomaan :)

    VastaaPoista