keskiviikko 29. elokuuta 2012

mihin mun PIKKUveli oikein katosi?


Aloha!

Havahduin juuri siihen tosiasiaan että mun pieni pikkuveljeni on kasvanut isoksi. Se ei ole enää pieni pitkätukkainen poika jolla oli yli 200 pikkuautoa ja unilelu nimeltä Heppa Heppanen. Perheen ainoana poikana sille ostettiin kaikkia mun ja äidin mielestä huippusöpöjä vaatteita ja välillä Pekka joutui murahtamaan meille että sen ainoasta pojasta ei oteta söpöjä vauvakuvia joissa sillä on saparot päässä, olis se kuinka suloista tahansa. Se ei ole enää ikinä sellanen pikkunen jota kanniskellaan sylissä tai jonka makeanhimo tyydytetään banaanilla.



Mietiskelen näitä asioita kuullessani Roopen laulavan seinän takana suihkussa " I GOT A HANGOVER, WOHOO, I'VE BEEN DRINKING TOO MUCH FOR SUREE ". Se totes viime viikolla että mä oon aikuinen kun en enää tykkää käydä mäkkärissä, mutta sen sijaan se istuu hesessä tai mäkissä aina sillon kun se käy kavereidensa kanssa skeittipuistossa. Puhelimesta ei kuulu enää muumibiisit vaan Paula-vanukas ft Ismo remix tai I'm sexy and I know it. Vaatetyylistään se on tosi tarkka ja saattaa huikkaa et " Rosa sä oot swääg tänään! " tai " sul on coolit vaatteet! ".  Lisäks me keskustellaan sen ja sen kavereiden kanssa parisuhteissa ja ne kyselee mun poikakuvioista. Mihin katos se että pussaaminen on ällöä ja tytöistä tulee pöpöjä??



































Odotan sitä kun Roopesta tulee teini ja sillä on naishuolia yms ja sillon MÄ oon se joka auttaa! Okeiokei tiedän että teinipoikien on vaikeeta avautua etenkin isosiskoille mutta meillä on niin hyvät välit että pystytään puhumaan kaikesta..! Well, I hope so.

No, vaikka Roope kasvaa, on noi pikkutyttöset onneksi vielä viattomia lapsia joidenka kainalossa nukuin tänäänkin päikkärit. Ja se että Roopen suusta lentää saatanat ei tarkota että se olisi kypsä ihminen, kun vettä tulee kaatamalla menee näiden "pikku"poikajengi hyppimään trampalle alasti ja riehumaan. Antaa lasten leikkiä. Kaikesta huolimatta tulee Roope aina olemaan mun sydämessä ainoa ja ihana pikkuveli, jota ei kukaan voi koskaan korvata.

maanantai 27. elokuuta 2012

SUMMER 2012 !

CIAOO!

Mitä nöyrimmät pahoittelut näin suuresta postaustauosta, mutta meiän kone hajos käsiin kuukaus sitten joka on tehnyt postaamisesta aikamoisen haastavaa. Onni onnettomuudessa, mulla oli 19. päivä sweet sixteenit ja sain uuden läppärin! Joten jos nyt olis ryhdistäytymisen paikka?

Tosiaan lukio on alkanut ja meininki siellä on tosi jees! Tosin ärsyttää se kauhee ramppaaminen eri kerrosten ja luokkien välillä, vaikkakin steinerin kaksi kerroksinen rakennus ei ole mitään verrattuna esimerkiksi tikkurilan lukion viiteen kerrokseen ja neljään siipeen joten ehkäpä mulla ei oo varaa valittaa.. Vaikka meiän luokalta lähti kourallinen mahtavia tyyppejä on porukka silti mahtava ja musta tuntuu että tästä syksystä tulee aika ikimuistonen.

Kesälomankaan loppuminen ei edes harmittanut ihmeemmin (paitsi ne pitkät ja makeat yöunet!) koska mulla paloi vähän niinkun hermo kesällä syntyneeseen hengausporukkaan, joten kouluun paluu toi virkistävää vaihtelua.

Pikakelauksella mietittynä kesä oli aika mahtava: (pahoittelut osan kuvien huonolaatuisuudesta, mutta pointti on se fiilis mikä välittyy ainakin mulle)

- Pyöräilyä 8 kilsaa keskellä yötä neljästä kahdeksaan aamulla..


- Yöllisiä kuvaussessioita auringon noustessa keskellä peltoa ja nokkosia..


- Hengailua hietsussa boomboxin kera..




- Hillumista pasilan junaradan kallioilla..
- Jotkut puhuu kesäkunnosta mutta mä puhun kesämässäilystä! Ruoka kuuluu kesään!





































- Nauttimista viiden viikon "yksin"olosta muun perheen ollessa mökillä..
- Yöllisiä seikkailuretkiä..


- Vanhojen aikojen muistelua sillä kuuluisalla ankkalammella..


- Mökkeilyä sekopäisen perheen parissa..


- Summer Up -festarit, paras festarikokemus ikinä..




Kaikin puolin kesä oli ikimuistoinen, eikä tuleva syksykään varmaan jää toiseksi, can't wait!