perjantai 28. syyskuuta 2012

ehkä joku saa tietää kuitenkin

 Mua alkaa välillä ahdistaa se miten pieni ja mitätön mä olen tässä maailmassa. Mun tekemiset ja tekemättömyydet ei hetkauta kun ihan pientä määrää maailman ihmisistä, on niin monta miljadia ihmistä joilla ei ole aavistustakaan mun olemassa olosta, vaikka mä tekisin mitä. Toisaalta, enpä haluaisi olla mikään Barack Obamakaan, se on hyvä että ne ihmiset tietää kuka mä oon joiden kuuluukin tietää.




Lisäks mua ahdistaa se, että on niin paljon asioita joista kukaan ei tiedä. Luokassa on aina joitain niitä viisaampia keneltä kysyä, kotona voi kysyä äidiltä vaikka se ei oo peruskoulua pidemmälle opiskelussa päässytkään, aina on olemassa google ja sit on insinöörejä ja tiedemiehiä jotka mun mittakaavassa tietää kaiken. Loppujen lopuksi nekin tietää niin vähän! Ihan vaikka näin aluksi mä haluisin tietää mitä avaruudessa ja mustissa aukoissa on, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, onko Jumalaa olemassa, entä kohtaloa? Eniten mua askarruttaa oikeestaan ihan vaan se et mihin helvettiin me ollaan menossa ja mitä me kaikki tehään täällä, tällä planeetalla ja mikä tää koko juttu oikeen on? Ja tässä kohtaa mun pää menee aina sekasin, haluan tietää mutten vaan käsitä, menee yli ymmärryksen.



Mulla olis huomenna filosofian koe (rakastan näitä lauantaisia koulupäiviä!), mutta kirja on avaamattomana siellä kaapissa. Hups. Perjantaitakaan ei voi viettää taaskaan myöhään kun huomenna pitää olla steinerissa kello yhdeksän.. Jes! No huomenna sitten rentoudutaan ja juhlitaan perjantainkin edestä, ensin työ sitten huvi. .. vaikka nyt kyllä tekis mieli vaan nukkua ja herätä siihen että ulkona olisi valoisaa ja ihmisillä olisi jotain kivaa kerrottavaa. Joten sitä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti