keskiviikko 31. lokakuuta 2012

älä koskaan kadu jotain sellaista mikä sai sinut hymyilemään

Huomenta!

Ylläri sinänsä, että mä olen taas kipeenä! Eilinen meni ihan turtuneessa tilassa peiton alla maaten, en jaksanut lähteä lääkäriin hakemaan taas vaihteeksi antibiottikuuria joten totesin lääkkeekseni salkkareiden uusinnat ja 7 litraa loveteetä. Tää aamu menikin sitten taas tuttuun tapaan pää vessanpöntössä, koska migreeni. Mietin samalla, että miten aikaisin mahdankaan kuolla, jos olen jo 16-vuotiaana rikastuttanut itseni niin monilla sairauksilla? No sitä on turha murehtia nyt, kohta saan suklaata kaupasta korvaukseksi kaikista niistä pahanpäivän varalle jätetyistä herkuista jotka joku muu on salaa kätköistäni syönyt.


Viikonloppu olisi järkevää kuluttaa kokeisiin lukuun, sillä minulla on muistaakseni 7 koetta ensi viikolla. No, toistaiseksi eipä mulla mitään suurellisimpia suunnitelmia ollutkaan. Lauantaina voisi pyhäinpäivän kunniaksi käydä yksin mummun haudalla ja sunnuntaina sitten moikkaamassa kummityttöä. Viime viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, että on ehkä ihan hyvä lepuuttaa nyt itseään. Lauantaina herättiin 6:30 että ehdittäisiin papan hautajaisiin, joka oli kyllä tosi kaunis tilaisuus. Luin adresseja ääneen kun kukaan muu ei pystynyt, oma jäähyväiseni hänelle.
Nukuin päivän aikana kolmet päikkärit, jotta jaksaisin illalla juhlia. Päätin ottaa hyödyt irti tyhjästä kämpästä ja pitää tärkeän päivämäärän vuoksi tyttöjen illan! Oli mahtavaa laulaa yhdessä karaokea ja nauttia ystäyydestä ja siitä että on tyttö, voi olla onnellinen ilman poikiakin. Mulla on kyllä maailman parhaat ystävät!


Kohta on joulu! Istun sängylläni kääriytyneenä Jack Sparrow peittooni, jalassani tuliaiseksi saadut vitivalkoiset pörrösukat joissa näytän ihan jääkarhulta. Korkkasimme äidin kanssa palan joulua syöden mätiä ja graavilohta. Pian voisi jo ostaa pipareita ja glögiä. Elämä on aika pieni eleistä ja arkista juuri nyt, siksi ihan pienet jutut ovat nyt niitä mitkä tekevät onnelliseksi.

torstai 25. lokakuuta 2012

hän oli oikea hottentotti


Mumford & Sons on kyllä ihan parasta inspiraatiomusiikkia. Se on auttanut alkuun kyllä jokaisessa tämän vuoden äikän tehtävässä. Yksi niistä ainoista aineista joissa jaksan edes vähän panostaa. Mua vähän hirvittää ton koulun kanssa, mä en oikeesti jaksa. Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja mä vaan istun. Liikaa tekemättömiä töitä, vaikkakin saan vain syyttää omaa motivaatiopuutostani ja laiskuuttani. Aina ei vain jaksa. Luokanvalvojani tuli sanomaan, että koulukuraattorille voi kyllä mennä jos vaan tuntuu siltä. En ole vielä päättänyt haluanko mennä. Tiedän että se voisi helpottaa kaikkea, mutta kun en ihan tiedä mitä kaikkea sillekään voi kertoa. Jotenkin vieraalle ihmiselle puhuminen arveluttaa.



Viikonloppuna en aio stressata tai murehtia, ainakaan iltaisin. Lauantai aamun saan itkeä ja lauleskella virsiä papan hautajaisissa, mutta illalla on edessä sellanen tyttöjen ilta että huhhuh! Luvassa ainakin sinkkuelämää ja saunomista, sekä huippuseuraa ja ruokaa!

En ymmärrä miks mä en saa unta öisin. Viime yökin meni kattoa tuijotellessa. Aamulla sitten väsyttää ja iltapäivisin turhauttaa tai sit oon vaihtoehtosesti ihan hysteerinen ja en tajua mistään mitään. Steiner on kyllä kiva koulu mut mua ärsyttää se et meil ei oo kotiluokkaa. Pöytä+tuolisettejä on koko koulussa yhteensä ruokalaa lukuunottamatta vajaa kymmenen ja sinne pitäis sit mahtua olemaan. Lähinnä välkät menee siihen et rampataan ees taas tai lojutaan jossain. Kaikki vaan junnaa paikallaan.



En oo nähnyt Jadea kahteen viikkoon, joka tuntuu hassulta koska ei olla varmaan ikinä meidän ystävyyden aikana oltu niin kauaa erossa toisistamme. Tajusin viime yönä tossa mietiskellessäni, että tiivis ystävyyssuhde on kuin toimiva parisuhde, sitä toista kaipaa ja haluaa nähä, tekstatessa tulee hyvä fiilis, täydennetään toinen toisiamme ja aina alkaa hymyilyttää ku nähdään. Puuttuu vaan se stressin määrä. Ja se ettei se toinen oo poika, koska osaa ne pojatkin olla aika ihania. Ja puuttuu se tietynlainen rakkaus. Okei no onhan niissä eroja. Mutta lauantaina pääsen mun mussukan viereen taas nukkumaan! Tyttöjen välinen ystävyys on sellainen joka pitää kokea että sen voisi ymmärtää, siksi en yhtään ihmettele että pojat sitä kyseenalaistavat.

Tänään aion jättää iltalenkin väliin ja olla rehellisesti laiska. Melkein perjantai, wuhuu!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

if you wanna be my lover

Jotain positiivista, vaikka kympin aamu antaakin vain kaksi tuntia lisää uniaikaa, on fiilis superpaljon pirteämpi kuin eilen! Oikeastaan epätavallisen energinen ollakseen keskiviikkoilta. Kuuntelen shrekbiisejä, abbaa ja grease musikaalin biisejä ja mietin miltä näyttäisin jos olisin elänyt 80-luvulla. Ehkä parempi etten tiedä sitä, vaikka kasarimuoti onkin osaksi tehnyt comebackin ei retrojumppa-asut ja permikset hirveästi innosta -vielä!



En yhtään ihmettelisi, vaikka olisin vielä viiskymppisenäkin samanlainen kuin nykyään!

Löysin myös viime vuoden kalenterin joka pursusi erivärisiä merkintöjä, jotka pistivät väistämättä hymyn huulille. Kaipaan ysiluokkaa, sitä miten me oltiin ennemmin iso kaveriporukka ku luokka. Nyt se kaikki on palasina ympäri pääkaupunkiseutua. Onneksi on muistot jäljellä, eikä porukka ole karannut sen kauemmaksi kuin toisiin lukioihin. Hassua miettiä, miten nopeasti vuosikin on vierähtänyt. Tasan vuosi sitten olin ollut juuri tetissä ja ysi oli alussa. Periaatteessa olin ihan sama tyttö kuin nytkin, mutta en sitten kumminkaan. No, jokatapauksessa samanlainen sekopää.



Apua, tunnen itseni ihan teiniksi kun kuuntelen spice girlsien wannabeta.. Tänään en aio alistua syysangstiin ja olla iloinen ilman sen erityisempää syytä, ihan vaan siksi että on kivaa olla Rosa! Nyt lähden lenkille (siis ihan oikeasti!), hyvät illanjatkot!

tiistai 23. lokakuuta 2012

powercow vauhdissa!

Meinasin taas nukahtaa keittiön lattialle. Oiskohan ollut kuudes kerta kun niin olis käynyt. Nää syksyt on vähän vaikeita mulle. Lähetin isäpuoleni hakemaan mulle kaupasta erilaisia pikakahvipusseja maksuksi kaikista niistä lakritsijäätelöistä ja samariineista mitä mä oon sille ostanut. Saa nähdä mitä juhlamokan ja liptonin teepussien välimuotoja saan.





Ei tää lukiokaan nyt oikeen lähe. Okei no joo joissain aineissa mä oon parantanut tuloksia (ainakin uskottelen ittelleni niin), mut sit on niitä aineita joissa tulee vitosia. Musta alkaa vähän tuntumaan siltä et joudun heittämään hyvästit a-ruotsille jos haluun arvosanaks jonku muun ku sen vitosen (high five milla ja alisa!). Filosofianki koe oli yks iso vitsi mun kohalla joka ei sit vaivautunu edes kirjaa avaamaan koko kurssilla. Ihmeesti mä sain kylläkin täydet pisteet niistä tehtävistä joissa siteerasin leijonakuningasta! Hakunamatata!

Välillä mä mietin et miks mun pitää olla niin vajaa? Ku sinänsä mä oon mielestäni ihan kiva ja fiksu tyyppi, enkä mikään tuhoontuomittu retardi, mut ihan oikeesti mitä mä teen? Oon repparirodeoo milanan selässä ja jokainen välitunti mun pitää tehä jotain niin tyhmää ja älytöntä, ei sillä et olisin koskaan ajatellut olevani täysin normaali mut sit ku alan miettii et minkälainen kuva muilla ihmisillä musta on ni huhhuh.. Okeiokei, en haluu valittaa koska valittaminen on ihan tyhmää vaikka itsekin siihen välillä väsyneenä sorrun joka kaduttaa jälkikäteen. Ehkä vaan parempi et oon mitä oon ja katon keille ihmisille se riittää.

Mut hei ihan oikeesti. Mitä tapahtuu!




tiistai 16. lokakuuta 2012

elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii

Viralliseksi lomapäiväksi voi julistaa sellaisen kun makaat vielä kolmelta päivällä sohvalla syöden aamupalaksi siskopuolen tekemää voileipäkakkua ja katsellen Never Say Neveriä. Nojaa, erilainen tiistai.

Viikonloppuna olin jeesustelemassa isosleirillä, joka olikin paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa mitä olin odottanut. En sanoisi vieläkään että olen uskovainen, mutta silti tuolla on hyvä meninki ja on kiva jutella syvällisistä asioista jotka koskee jokaista ihmistä, uskoo sitten jeesukseen tai ei. Pääasia on noi ihmiset jotka saa vaan hyvälle tuulelle vaikka natsipappi kuinka vituttaisi.



Eilen vietettiin Jaden synttäreitä käymällä syömässä ja leffassa, on se jännä miten parhaita ystäviä ehtii tulla ikävä kun ei näe huimaan kahteen päivään! .. ja juttua vaan riittää. Nyt ollaan molemmat 16 ja voidaan vaikka hankkia kevarit.

Pekan isä kuoli eilen joka ei kauheesti nostattanut tätä meidän perheen jo valmiiksi niin huippu iloista tunnelmaa. Se olis sitten taas yhdet hautajaiset edessä. Toisaalta tälläset tapahtumat saa mut taas heräämään syysmasennuksestani, miksi ihmeessä murehtia kun on kaikki kuitenkin hyvin. Se on ihan ok tuntea itsensä välillä yksinäiseksi ja kaivata ihmisiä, kun kuitenkaan hirveen moni läheinen ei ole multa kuollut ja kaikki onnellisuuden ainekset on kasassa.



Ainakin mulla on maailman söpöimmät apinat mun elämässä!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

pidä kädestä kii, en silmiini sulje


Mun pikku-Ranja täyttää tänään 6 vuotta! Tuntuu ihan uskomattomalta miten nopeasti aika vierii ja miten yhtäkkiä se pieni kääryle onkin muuttunut silmieni edessä isoksi tytöksi. Onneksi se haluaa tulla vielä syliin ja leikkiä poneilla, eikä onnekseen tiedä mitä isoveljen kertomat seksi-Seppo vitsit tarkoittaa. On toki haikeaa että lapset kasvavat, mutta toisaalta odotan innolla ja kauhulla minkälasia teinejä noista apinoista tulee. Toivottavasti saan vielä silloinkin olla läsnä niiden elämässä ja ne uskaltais kertoa mulle asioitaan. Ei, mutta ei vielä! Kuulin eilen että Roopen kaveri polttaa tupakkaa, josta seurasi tupakkasaarna äidiltä. Oli hämmentävää kuunnella sama selostus Roopea kohtaan jonka itse sain hetki sitten. Apua, ei vielä oo sen aika, miksi Roope ei vois vaan kiltisti leikkiä kotona gogoilla?



Tänään olen tehnyt myös jotain sellasta joka taistelee mun henkistä motiivia vastaan, nimittäin herännyt vapaaehtoisesti kybän aamuna puoli kuudelta! Okei, mulla oli ymmärrettävä syy. Hullut Päivät! Tarkotuksena oli olla kymmentä vaille stockan ovilla, mutta ihana kyrpäkuski jätti mut pysäkille niin että oltiin 8:20 stockan ovilla. Luonnollisesti mun tuurilla mun himoitsemat uggit oltiin myyty loppuun 8:19 ja mun olis tehnyt mieli heittää ydinpommi keskelle stockmannia. Käytiin sit lohdutusaamiaisella picnikissä Milanan kanssa ja ostettiin aamu es joka piristi meiän taas yleiseen separointitilaan. Iltapäivällä kävin vielä vinguttelemassa äidin visalla itselleni meikkejä ja parit korvikset, niin ei jäänyt (kauheen) paha vitutus päälle.



Nyt voisin pakkailla viikonlopun isosleiriä varten, ei kyllä kauheesti toi keskitysleiri meininki innostais kun en ees mikään huippu uskovainen ole. Samalla biletän Avril Lavignen tahdissa, ah mikä nostalgia! Niin ja täähän oli tää mun kokeisiin luku päivä, hups!