maanantai 19. marraskuuta 2012

screw yolo, my motto is hakunamatata

Mun maanantaivitutuksen määrä on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen kun köksäjakso alkoi! Kyllä ruoka on se millä tää tyttö saadaan hyvälle tuulelle. Okei ja suklaa. Tällä hetkellä olo on taas niiin steiner, kun meillä on musaa ja tt:tä tässä kurssissa. Musiikinope pursuaa omia visioitaan ja tänäänkin soitetaan marakasseilla ja bongorummuilla Sinisen Unen reggaeversioita. Terveystiedonope taas on puolikuuro jolloin pitää mennä sen korvan juureen karjumaan että saa asiansa sanotuksi. Oi miksi.



Meillä oli viikonloppuna viimeinen teatteriesitys, joka merkitsee sinänsä taas uuden pienen luvun aloittamista. Rutiininomaisesti vaihdoin tunnin aikana roolia italialaisesta homosta lissuun ja siinä välissä sit vielä sexy and I know it koreokrafiaa, monologia erilaisuudesta ja opettajan roolissa keikistelyä 12 cm koroissa. Kyllä teatterissa on sitä jotain mikä sytyttää. En sitä kumminkaan työkseni tekisi, pelkään että silloin into sammuisi. Meiän ryhmä on mahtava. Niille on ihan ok että mä laulan ennen esitystä täysiä hakunamatataa, ne on tottunut siihen. Jokainen tyylillään.



Selailin muuten vähän tätä blogia vuodella taaksepäin ja meinasin kuolla. Muistutan että olen kasvavassa iässä myös henkisesti, joten en allekirjoita kaikkia aikaisempia tekstejä!! Voi herranpieksut sentään..

Voisin yrittää aktivoitua ton lenkkeilyn suhteen ja hölkkäillä tänään vaikka vähän pidemmän kaavan kautta Jadea vastaan. Kylmällä ei oo yhtään niin kiva juosta, enkä muutenkaan kauheesti diggaile noista pimeistä metsistä kun elän tyyliin koko Helsingin kuolleimmassa mestassa. Mulla olis hirvee halu muuttaa, kaipaan maiseman vaihdosta ja sitä että jokainen päivä toistaa itseään. Jaden kanssa on tullut useaan otteeseen katseltua vuokrakämppiä ja hengailtua iänikuisten gina tricotien sijaan sokoksen kodinkoneosastolla miettien että minkälainen rikkaimuri tai kahvinkeitin olis sopiva meiän tulevaan asuntoon. Ihan kuin näillä tuloilla just pääsis muuttamaan mihinkään, mut aina voi toivoa et taivaalta tippuu joku kultainen avain meidän unelmakotiin, tai jotain!



Okei, nyt otan ihan tosissani itseäni niskasta kiinni ja lähden lenkille, PIRTEETÄ alkuviikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti