tiistai 4. joulukuuta 2012

kaikella on jokin juju

 Jee! Vihdoin pääsen bloggailemaan, inspistä on muttei aikaa, kerrankin näin päin.
Meillä on joulu. Leivottiin pipareita, joista ensimmäinen pellillinen tosin paloi ja ne piti viedä ulos jotta savu hälvenisi. Keitettiin glögiä ja laitoin Elviksen joululevyn soimaan. Mulle joulun tuo raaka piparitaikina ja se Elvis. Joulurauhasta täällä ei ole tietoakaan, mutta ei sitä ole koskaan ollutkaan. Mua on aina lähinnä ärsyttänyt se hössötys nissenasseista ja puurokauhoista, se joulu on jotain paljon syvempää kuin ne mitä me koristellaan ja mitä me odotetaan. Se on täysin kiinni ihmisistä ja tunnelmasta ainakin mun kohalla. Ei ne tontut, Jeesus, bussipysäkkien mainokset angry birdseistä tai tissiliiveistä sinänsä liity siihen mikä on se ydin. Liian usein se vain meinaa unohtua.



Mulla oli ihan mahtava viikonloppu, aika tavallisesta poikkeava. Perjantai meni aika hilpeissä tunnelmissa myrskystä huolimatta ehtojen kavereiden kera. Lauantaina kävin kolme kertaa kahvilla ja näin pitkästä aikaa Meeriä joka on karannut Juankoskelle keskelle Alaskaa. On silti aina yhtä ihanaa huomata että se sama ihana kelmi on edelleen tallella. Siiri tuli meille yöks ja nauroin taas niin paljon että meinas maha haljeta. Sen jälkeen itkettiin ja katottiin yliromanttisia nyyhkyleffoja. Siiri on mahtava.

Totesin myös että miehet eivät todellakaan kuulu keittiöön, jos kerta on ihan järkeenkäypää heittää samaan kattilaan kananmuna, maitoa, sinappia, kaakaojauhetta, tonnikalaa, kermaa, hunajaa ja kinkkua. Yritys oli hyvä ja ennakkoluuloton, pisteet siitä. Ihan vaan vinkkinä kaikille miehille, siivoaminen ja ruoan tekeminen on aika hieno juttu osata ihan hengissä selviämisen takia tai yhteissovun säilyttämisen kannalta. Tai mikäli löydätte naisen jonka vahvuus ei ole siivoaminen (siis en minä tietenkään), on sellainen mies aika aarre joka osaa imuria käsitellä. No toisaalta eipä nykyään monien naistenkaan käteen moppi sovi ihan vain sen takia että ällöttää tai kynnet menee. Lycka i livet vaan!



En kohta enää tunne itteäni kun mun kaikki periaatteet menee jatkuvasti uusiksi. Oon vihannut talviurheilua henkeen ja vereen aina, mutta sunnuntaina mä olin jo heti luistimet jalassa pelaamassa lätkää! Lupasin vielä ettei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Mitä?!
En myöskään tiedä mikä mun tyyli enää on. Tajusin etten panosta ketään varten, mun on tarkotus riittää ihan sellaisena kuin olen. Tällä hetkellä mua kiehtoo enemmän lökärit ja hupparit kun ne korkkarit ja asukokonaisuudet jotka kuulu mun vanhaan tyyliin. Jos kaduilla menee täälläpäin joku meikitön spurgu tonnikalapurkki kädessä (uus addiktio) niin se oon sitten minä. Hei vaan.



Univelkaa on taas koko elämältä, joten taidan yrittää käydä aikasin nukkumaan. Ihan vinkkinä, suosittelen testaamaan stockan sänkyosastoa! Huippu mukavia sänkyjä ja saat loikoilla niissä 45 minuuttia ennen kuin tulee häätö. Väsyneen shoppailijan ja pakkasta pakenenvan pelastus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti