sunnuntai 9. joulukuuta 2012

rikotaan kaavoja

Tää viikonloppu on ollut aikalailla normaalista poikkeava. Yksi viime aikojen parhaimmista päätöksistä oli kun menin käymään kakkosella pari viikkoa sitten. Sen jälkeen ei ole paljoa hengähdystaukoja ollut. Tutustuin roppakaupalla uusiin kivoihin ihmisiin ja meidän isoskoulutus porukka aktivoitui salamavauhdilla oikeeksi kaveriporukaksi. Se huono puoli steinerissa on että kavereita on eri puolella Helsinkiä eikä siltä omalta seudulta koulun puolesta tunne kovinkaan paljoa porukkaa jos ei itse osaa lähteä tutustumaan. Nyt sekin asia on korjattu ja tutustun kokoajan uusiin kivoihin tyyppeihin. Yhtäkkiä mulla ei olekaan enää niin hirveä himo muuttaa pois täältä.



Tällä viikolla musta tuntuu myös että mua on kiskaistu vähän taaksepäin, ei ole niin kiire aikuistua. Eilen olin pulkkamäessä ja tänään leikkimässä piilosta ikeassa. Ei aina tarvitse olla niin kypsä ja vanha, sitä ehtii sitten ihan liikaakin. Enkä mä nyt tiedä et olisko mulla hirveen paljoa kypsempää ja hauskempaa istuskella jossain ostarilla vetämässä mallun punasta keuhkot täyteen ja puhuessa paskaa niistä jotka on tekemässä jotain epäcoolia. Kypsyys tulee siitä asenteesta eikä tekemisistä.





Kyllä me silti lauantaina vietettiin Saden synttäreitä ja hauskaa oli taas. Ensin istuttiin iltaa Milanalla ja lopulta laulettiin paljon onnea vaan -biisiä kello 00:00 barbarossan edessä. Hauskaa oli taas niin että maha meinas haljeta. Huhhuh on mulla kivoja kavereita.



Tän viikon kruunas se että menin äipän kanssa leffaan ja syömään. Nauramiseksihan se meni ja leffassa nyyhkimiseksi. Niin ja ylläri sinänsä että meiän team oli tietty myöhässä leffasta jonkun vartin mutta eihän se menoa haittaa. Äitikin on aika ihana.

Uskon vahvasti siihen että aina jos menee huonosti niin se palkitaan. Niin kävi jälleen. Syksy oli vähän ankeampi taas mutta nyt joulun tienoilla asiat on järjestynyt ja fiilis on kaikin puolin hyvä. Se on jännä miten paljon energiaa saa siitä kun saa välejä sovittua ja ongelmia ratkottua. Vaikka ne ei oliskaan pinnalla olevia juttuja ne silti painaa takaraivossa ja nyt tuntuu että taas muutama solmu on auennut. Ehkä tää vuosi päättyykin aika kivasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti