torstai 27. joulukuuta 2012

splended indeed


Saavutus sinänsä, että tänään on torstai ja avaan koneen ensimmäistä kertaa koko viikon aikana. Joulunpyhät on juhlittu, vähän erilainen joulu taas. Ei mikään elämäni paras mutta kiva joulu oli kumminkin. Ottaen huomioon etten ole viettänyt äitini ja "virallisen" perheeni kanssa joulua seitsemään vuoteen, oli vaihtelua tämäkin. Ainakin nyt on haukattu vuoden kiintiö täyteen maalaiselämästä.



Koin lapsuuden traumani uudestaan, kun paikalle oltiinkin tilattu joulupukki. Mä en ole IKINÄ tykännyt joulupukista, se on musta jotenkin tosi pelottava. Pienenä olin pitkään suvun ainoa lapsi, jollon mulla oli kaikenmaailman showt aina pystyssä, tanssin makareenaa ja opetin koko suvulle napatanssia. Sitten tuli se hetki että pukki tuli ovelle, jolloin mun showtime oli ohi. Toivoin aina ettei pukki kysyis multa mitään ja menin piiloon.
Sama fiilis tuli tänä vuonna, keskityin vaan valokuvaamiseen ja toivoin ettei pukki puhuis mulle mitään. Ja sit se teki vielä sen virheen että se luki jokaisella kerralla niistä pakettikorteista Rooooosa eikä Rosa. Ei, en lämpene joulupukeille.



Nyt on tullut myös syötyä koko loman edestä. Tulin pari päivää edeltä Helsinkiin nauttimaan taas siitä että talo ja vastuu on kokonaan mulla itsellään. Se on niin mahtava fiilis kun on käty. Ei se tarkota sitä et pitäis järkkää aina jotkut hullut bileet. Se on sitä omaa aikaa. Kaikki mökä joka tulee, on mun aiheuttamaa, samoin sotku. Voin päättää että teen amerikkalaisia pannukakkuja ja paistettuja banaaneja aamiaiseksi. Voin huudattaa täysillä musiikkia jota koko muu perhe vihaa. Voin nukkua missä haluan, tai käydä suihkussa ovi auki. Voin alkaa keittämään pastaa neljältä yöllä, tai lähteä pyöräilemään. Kaikki kortit on annettu, kunhan osaa pelata ne oikein.

Juttelin Siirin kanssa ja tajusin että olen elänyt koko elämäni naisten keskellä. Vanhempani eros kun olin neljä, josta lähtien olen nähnyt isääni suunnilleen kerran kuussa, yleensä harvemmin. Äiti löysi kyllä uuden miesystävän, Pekka on yksi harvoista ihmisistä kelle saan monen sadan desipelin raivokohtauksia. En kuitenkaan sanoisi että peksu olis se miehenmalli, joka olisi opettanut minulle miten miehiä käsitellään. Eikä mulla ole edes isoveljeä vaikka oon kuinka toivonut. Onneksi mulla on äiti joka ei oo kasvattanut musta bakteerikammosta puudelia. Ja isä jolta saan aina pari kultaista elämänohjetta kun niitä tarvitsen. Olis se isoveli silti ihan kiva.



Voisin jatkaa tätä lomaelämää joulusuklaan ja hyvän musiikin parissa, piittaamatta kellosta. Ah.
ps. Pohdin juuri että jos olisin syntynyt vaikka sata vuotta aikaisemmin niin olisin voinut mennä Karl Fazerin kanssa naimisiin! Olisin saanut suklaata aina kun haluan. Aika mahtia!

2 kommenttia:

  1. Nää sun postaukset on aina jotenki sukähdyttäviä :) tykkään lukea :D
    http://justbbecause-me.blogspot.fi/
    alotin ite just blogin :) sinne saa tull avilkuilemaan välillä :D

    VastaaPoista
  2. voi kiitos, tove oot ihana! ♥ ja joo hei meen heti lukemaan!!

    VastaaPoista