keskiviikko 2. tammikuuta 2013

lights will guide you home

Mulla on tosi jännä olo. Tuntuu että olisin kokoajan vähän lennossa. Mulla on taas koko huone täynnä sänkyä kun Sade oli täällä yötä, jolloin voin vaan lojua. Lakkailen kynsiä ja mietin elämää. Kokoajan pitää päättää ja mennä eteenpäin. Jotkut päätökset ärsyttää jälkikäteen ja jotkut pelottaa etukäteen. Silti perääntyminen ei kannata, ei se edes onnistu. Kaikki tulee vastaan lopulta.



Uusivuosi oli tosi kiva. Päivällä luin kirjeen jonka olin kirjoittanut vuosi sitten itselleni, päivämääräksi jolloin sen saa lukea oli merkitty 31.12.2012. Itketti vähän, mutta se pisti hymyilemään. Olin onnellinen silloin, olen onnellinen nyt. Tiedän nyt paljon enemmän mitä silloin, elämä kouli ja elämä opetti. Se tulee potkimaan vielä useaan otteeseen, mutta kestän kyllä. En murru. Nyt saan voimaa kivoista ihmisistä jotka pitävät kädestäni kiinni jos jalkani horjuu.



Mä haluan aina olla kaikille kiltti, varsinkin jos mulle ollaan ystävällisiä. En tykkää mielistelystä, mutta en myöskään ilkeilystä saadakseen vahvan vaikutelman. Silti pelkään että aina loppujen lopuksi loukkaan jotakuta tai sitten menetän jotain mikä onkin ollut tärkeää. Haluan pitää kaikista ilmapalloista kiinni, ne ei saa karata eikä poksahtaa.

Olin eilen aika hilpeä. Ei se haittaa, mulla oli hauskaa. Ymmärsin, ettei munkaan tarvitse aina onnistua kaikessa. Saan välillä lyödä yli ja kokea asioita vaikka se ei olisikaan se ykkösvaihtoehto järkevien asioiden listalla. Ja mun uudenvuoden lupaus on ollut kautta aikojen etten kadu mitään. Se pätee edelleen. Se tarkoittaa myös sitä että asioita pitää harkita sen verran ettei ole mitään mitä katua.



Olen aika syvällinen tänään, vastapainoa viime öiselle seikkailuhenkisyydelle. Vuoden vaihtuminen tarkoittaa mulle aina yhden oven sulkemista ja toisen avaamista, nyt on taas sellainen hetki. Kiitän kaikesta ja hymyilen maailmalle. Nyt kun yksi ovi on takana suljettu, edessä ovt kaikki ovet auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti