lauantai 12. tammikuuta 2013

mä tiedän sen, kenen oon tai en

Nukkuminen on maailman parasta. Ihanaa ettei tarvitse välittää kellosta, saan vain nukkua. Ensimmäinen kouluviikko imi kaikki mehut, tuntuu että viikko ei meinannut loppua koskaan. Fysiikkaa, a-ruotsia, saksaa ja uskontoa. Eih. Olen lukion ekalla, mutta missä panostus? Käyttäydyn kun kasiluokalla, pelaan sanajahtia tai rämppään puhelinta. Miksi? En tiedä. En jaksa eikä kiinnosta. Pakko ryhdistäytyä tai käy huonosti.

Välillä on ihanaa olla isosisko. Juttelin 3-vuotiaan pikkusiskoni kanssa päivän kuulumisista, Riitua vähän harmitti että Urho oli sanonut sille ettei se tykkäisi siitä. Se oli kuulemma vain huutanut ja paiskonut lapioita. Kysyin, oliko Urho nukkunut päiväunia. No eipä ollut. Tultiin siihen johtopäätökseen että väsyneinä ne pojat tuppaa mesoamaan vähän turhasta, kyllä se poika Riitusta tykkää jos kerta haluaa aina tulla leikkimään. Sen jälkeen sain kuulla olevani tosi kiva ja keskustelu oli ohi, tyttö palasi takaisin syömään. Hymyilytti.



Pohdin eilen ystävyyttä. Mitä on olla yksinäinen? Täällä on paljon ihmisiä joilla ei ole ketään, tuntuu että koko maailma on kääntynyt vastaan ja viillellyille ranteille nauretaan. Sitten on ihmisiä joilla on suuret kaveriporukat ja menoa jokapaikassa, muttei yhtään sellaista ystävää kenelle kertoa miltä oikeasti tuntuu. Vastakohtana on myös niitä, joilla on muutama luottoystävä muttei kaveriporukkaa. Toisaalta olo voi olla yksinäinen vaikka olisi kumpiakin, yksinäisyys tulee sisältä kun tuntuu ettei kukaan välitä. Se ei välttämättä ole konkreettista, vaan tunnetila. Jokainen tuntee varmasti olonsa välillä yksinäiseksi, se on yhtä arvokas fiilis kun kaikki muutkin. Miksei silti kaikista vaan vois pitää huolta?



Ärsyttää ihmiset jotka luulevat tietävänsä sinusta enemmän kuin sinä itse. Kyllä minä tiedän minkälainen ihminen olen, kenen kanssa liikun, seurustelenko ja mitä olen milloinkin tehnyt. Ei muiden tarvitse päätellä sitä puolestani. Asioita voi sanoa suoraan eikä kierrellä selkäni takana. Rasittavaa. Minulla ei ole ongelmia itseni kanssa, toivottavasti muillakaan ei ole.



Nyt voisin ryhdistäytyä ja lähteä tonne siperiaan. Luistelin muuten eilen ekaa kertaa hokkareilla! Enkä edes kaatunut.. NHL here I come.

psst! Vikat mahikset kysellä vielä kysymyspostauksessa!

4 kommenttia:

  1. Kuin osuvasti sanottu ::D " mutta missä panostus? Käyttäydyn kun kasiluokalla, pelaan sanajahtia tai rämppään puhelinta." meijän koko luokka pelaa sanajahtia ja rämppää puhelimia... kasiluokka!♥

    VastaaPoista
  2. haha totta! pitäis ehkä joskus löytää se motivaatiokin :D

    VastaaPoista