tiistai 8. tammikuuta 2013

rosa älä tyri nyt

 Mun pitää ryhdistäytyä. Nyt. Ajattelen aina että ensimmäinen askel on ongelmien myöntäminen ja halu korjata ne. Tänään suoristin ryhtini ja laitoin hiukset ponnarille. Keitin kupillisen mun special rakkausteetä ja hengitin syvään. Avauduin kunnolla ja äiti iski mulle elämäntaitooppaita kouraan, kirjoja jotka oli valaissut sitä kun se oli itse samassa tilanteessa. Nyt aloitan itseni kunnostamisprojektin.

Viime postauksessa tajusin että olen itseni pahin vihollinen. Se on totta. Kusen kaiken omalla asenteellani ja itse kehittämilläni ongelmilla. Miksi? En tiedä. Mitä ikinä tapahtuukin on sitten sen ajan murhe, en saisi tukahduttaa itseäni. Tekisi mieli hakata päätä seinään ellei kello olisi jo puolenyön. Hehe, hyvinhän minä tätä unirytmiä korjailen. Voi jeeesus.



Vuoden eka koulupäivä on ohi. On sekin jo alku. Kurssit vaikuttavat aika superpuuduttavantylsiltä, mutta aion yrittää. Ainiin ja tunneille ei kuulemma pääse sisään jos on minuutinkin myöhässä. No se on sitten hejpådig ussankurssi tai sit mun pitää ihan oikeesti muuttua ja syntyä uudelleen ja vaihtaa varmaan etunimikin. Ei toi ajoissa oleminen oo oikeen ikinä kuulunut mun vahvuuksiin.

Olin tänään kahvilla Wiltsun kanssa ja ah, tuntuu että olisin puhaltanut ulos jonkun pahan mustan pilven. On paljon helpompi hengittää ja asiat selkisi edes vähän. Ystävät ja ihanat ihmiset on se mistä mä saan kaikista eniten hyvää mieltä ja energiaa suklaan ja musiikin lisäks. Se että on ihmisiä jotka ymmärtää sua ja jaksaa kuunnella ja jotka saa hymyn sun huulille on maailman paras juttu. Yksin ei vaan voi elää, ei todellakaan.



Ihan kun olisin käynyt pesukoneessa, on ollut taas niin sekava päivä. Tässäkään postauksessa ei ollut mitään ideaa, silti enemmän oivalluksia kuin pitkään aikaan, ehkä ne välittyivät ehkä ei. Tänään olen ollut ryytynyt ja surullinen mutta tällä hetkellä kuuntelen shakiraa ja tanssin vaikka herätys on kuuden tunnin päästä. En yhtään ihmettele ettei musta saada selvää kun en itsekään saa, mutta ehkei kannatakaan olla turhan yksinkertainen. Nyt yritän kuitenkin päästä solmullisten aivojeni kanssa nukkumaan ja herätä huomenna taas ihan uutena ihmisenä ilman tummia pilviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti