maanantai 25. helmikuuta 2013

oot vähän niinku rölli, mut vaan kauniimpi sellanen

On asioita jotka olen jo oppinut, jotka noudattavat samaa kaavaa. Olen todennut niiden pitävän paikkansa. Kuten esimerkiksi sen, että asiat yleensä aina järjestyvät. Jollakin tapaa kaikella on merkityksensä. Kaiken kuran keskeltäkin löytyy aina lopulta se valo joka ohjaa sua eteenpäin, niin se vaan on, ihan oikeesti.
On myös asioita jotka ymmärrän vasta nyt, omien virheideni kautta. Pitää muistaa katsella ympärilleen, eikä vain painaa eteenpäin niin kuin on suunnitellut. Mikään ei ikinä nääs mene niinkuin on kaavaillut. Taktikointi on turhaa, yhtä tyhjän kanssa. Se ei vaan onnistu. Välillä pitää vaan uskaltaa seurata sydäntään. Mulle se on tosi vaikeeta, koska tuppaan aina suunnittelemaan kaiken etukäteen. Siinä kohti kun pelottaa antaa vaan tuulen kuljettaa, kannattaa taas muistaa se että ne asiat yleensä aina järjestyvät.



Pohdin myös tänään Eetun kanssa sitä, mikä on kypsyyttä. Mikä sen määrittää? Ei ikä ainakaan, on viisaita 12 vuotiaita ja keskenkasvuisia 40 vuotiaita. Mistä se tulee? Joo käytöksestä, mut se on kyllä kaikki lähtösin omasta ajatusmaailmasta. Todettiin että kypsyyden on tainnut saavuttaa silloin kun tietää kuka on, tai haluaa olla. Kun ei tarvitse enää yrittää, tehdä mitään väkisin tai muiden mielipiteiden takia. Voi vaan olla, ihan vaan siksi että olen minä. Se on kauheen vapauttavaa kun ei tartte enää stressata turhasta tai tehdä asioita jotka ei tunnu omilta, ihan vaan hyväksynnän hakemiseksi. Voin ihan hyvällä omalla tunnolla maata perjantai-iltana sohvalla juoden kokista ja katsoen rölliä, olematta nolo ainakaan omasta mielestäni. Ja eipä mua ne muiden mielipiteet kauheesti kiinnostakaan.



Välillä ahdistaa lukea lehtiä ja katsoa musiikkivideoita joissa tanssahtelee täydellisen näköisiä naisia. Instagram pursuaa kuvia tytöistä joilla on treenatut vartalot ja maailman ihanimmat hiukset. Vaatetyyli ja silmämeikit on bueno ja primakunnossa. Iho on hyvässä kunnossa eikä epäkohtia missään. Sen jälkeen peilikuva näyttää aika mitään sanomattomalta. Just me. Paljon korjattavaa. En halua koskaan sanoa ääneen niitä kohtia joista en tykkää, koska pelkään että sitten muutkin huomaavat ne ja ajattelevat samalla tapaa. Onneksi yleensä seistyäni siinä hetken onnistun hymyilemään ja katsomaan itseäni silmiin todeten että olen riittävän hyvä, natsaa!



Olenpa ollut tänään hurjan syvällinen! Ei siinä ole mitään pahaa, aika kepeä viikko takana. Tuskin maltan odottaa huomista ja killer jakson alkua, noi kahdeksasta viiteen -päivät kuulostaa nimittäin niiiiin kivoilta! Supervoimia kaikille, kyllä tää tästä!

2 kommenttia:

  1. heei mä niin tykkään lukee näit sun juttui ain :)) syvällisyys on ihan hyvä juttu! (y) :D
    p.s. mullaki on nykyään blogi, tosin ihan alkuvaiheessa vasta, mut saa käydä tsekkaa jos huvittaa :))

    http://toinfinityblogg.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos julia! :) ja uijui mahtavaa meen heti kattomaan!

      Poista