keskiviikko 20. helmikuuta 2013

valoa ja pimeää, ei siinä oo mitään luonnotonta

Soittolistojen tekeminen on mukavaa. On mahtavaa kun on saanut luotua jonkun kivan soittolistan, tai ladannut uutta musaa ipodiin. Tai kun on löytänyt uuden lempibiisin. Mun musiikkimaku muuttuu kokoajan riippuen siitä missä seurassa oon, en turhaan nirsoile vaan oon aika kaikkiruokanen. Jokaisessa musiikkityylissä on juttunsa, mutta yleensä kyllästyn aika nopeesti. Ne sellaset biisit joihin ei kyllästy, on sit varmaan niitä lempibiisejä. En osaa luokitella musiikkia. Joka tapauksessa päivä ilman musiikkia on ihan mahdoton ajatus.



Meillä on aika kiva suku. Tänään oli Roopen pienimuotoiset sukulaissynttärit, meiän lähisuvun ydinporukka oli koolla taas. Ollaan kaikki kuitenkin aika samantyyppisiä, kovia puhumaan ja tempperamenttia löytyy. Vahvoja naisia täynnä koko suku, silti kaikki aika ihania. Hassua miten sosiaalinen media muuttaa asioita, enää mun ei tarvii kertoa turhaa shaibaa siitä miten koulussa menee, kun kaikki tietää mitä mulle oikeesti kuuluu koska " joo mä luinki sun blogista/facebookista " ja sit saanki kuulla että ne on stalkannu mun koko aikajanan ja kavereidenki profiilit. Jaa no kiva, siitä vaan.



En tykkää ihmisten miellyttämisestä. En halua nuolla kenenkään persettä, mut en myöskään loukata ketään. Sellasten ihmisten kanssa joiden välillä ei oo mitään sen suurempaa tunnesidettä en epäröi antaa ilmi jos ärsyttää, mut sit sellasten ihmisten kans jotka on tosi rakkaita pelkään sitä et tulee riitaa ja koitan välttää sitä, joka taas on vielä pahempi ettei asioita myönnä vaan ne kalvaa siinä välillä kokoajan. Kokoajan opin että asioista kannattaa puhua. Toivon että muutkin ihmiset oppisivat sen taidon, koska ilman sitä ei kovin pitkälle pötkitä. Se on varmaan osasyy siihen miksi täällä viina virtaa ja avioerotilastot kasvaa kasvamistaan. Pitäkää kiinni toisistanne ja puhukaa, pliis.



Mun pitää nyt päättää oonko nuori ja vetreä vai vanha ja laiska. Mulla olis mahdollisuus rauhalliseen koti-iltaan mutta sain juuri kutsun ihan kivan kuuloisiin kemuihin. Viihdyn kyllä suklaalevyn ja koneen kanssa vallan mainiosti, mutta ehkä pitäis kerrankin repästä ja ottaa ilo irti kun pääsee sisätiloihin. Ehtiihän sitä loikoilla. On siitä kuitenkin aikaa kun viimeksi on ollut baanalla, tosin mun kaikki uskolliset partyanimalit on jossain kaukana poissa, mutta eiköhän illasta ole tulossa silti ihan mukava. Ohhoh, voisi vaikka vaihteeksi vaihtaa eskimotohvelit muuhun varustukseen ja mennä katselemaan helmikuista yöelämää. Pois laiskuus ja raihnaisuus, senkin vanha korppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti