sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

koti home hem ?



Oon viime aikoina miettinyt paljon kodin merkitystä. Se on aika sylbolinen asia. Paikka jonka ainakin jollain osingolla omistat, josta maksat ja jonne sulla on omat avaimet. Se on turvapaikka jonne kellään muulla ei pitäisi olla asiaa, ellet itse halua niin. Sinne voit paeta pahaa maailmaa. Kaikilla ei kuitenkaan kotia ole, koti on se paha maailma. Miten kauheeta olis pelätä kokoajan. Aina kun sulkisi silmänsä, joutuisit pelkäämään ettei ikinä enää herää. Koko elämä olisi pelkkää pakomatkaa ja piiloutumista ilman turvapaikkaa.





Jotkut ovat valmiita jättämään sen kodin joka on aina ollut ja olisi edelleen. Ne haluavat löytää sen kodin jostain muualta, vaikka maailman toiselta puolelta. Kokemuksen, työn, rakkauden tai jonkun muun takia he ovat valmiita jättämään kaiken rakentamansa taakseen. Tai ehkä se syy on se, ettei se ole tuntunut oikealta kodilta minne on syntynyt, eikä sinne ole saanut rakennettua mitään omaa vaikka olisi yrittänyt. Silti mietin, onkohan heillä ikävä. Eilen bussissa istui japanilainen mies, joka luki japanilaisin kirjaimin kirjoitettua sanomalehteä. Onkohan sillä ikävä kotiin, vai onko se onnellinen täällä?



Siiri
kertoi blogissaan lähtevänsä ehkä vaihtoon Itävaltaan. Aloin itse miettiä, pystyisinkö lähtemään. Vaikka aika olisi suhteellisen lyhyt, 3 kuukautta niinkuin Siirin tapauksessa, ehtisi siinä ajassa tapahtua täälläkin jo paljon. Putoisin joo koulustakin, mutta se että elämä jatkais täällä kulkuaan, ihmissuhteet muuttuis ja asiat olis ihan eritavalla tullessani takaisin. Pääsisinkö enää takaisin sisään, vai olisinko ihan pihalla tullessani takaisin? Vihtyisinkö jossain ihan vieraassa paikassa, jossa ei olisi ennestään yhtään tuttua ihmistä? Osaisinko kotiutua?

Koti on ollut mulle aina se tärkein paikka. Viihdyn kotona, tykkään mun perheestä ja siitä fiiliksestä mikä täällä on. Tykkään olla myös kavereiden luona, mutta silti ehkä kaikista mieluiten oon kavereiden kanssa meillä. Ja äiti aina vannottaakin, että meille saa aina tulla. Musta on outoa miettiä, että joskus mulla on oma koti, koti missä saatan asua ihan yksin. Onko se koti jos siellä ei asu ketään muuta? Osaisinko tehdä yksin kodistani kotoisan? Mikä tekee kodista kodin? Ehkä ne asiat selviävät sitten. Se ei haittaa jos kaikki ei oo ihan tip top, sotku on jotenkin kotoisaa. Se ei haittaa jos koti on pieni, sekin on ihan ok. Mutta yksinäisyys, se ei ole kotoisaa.



Yleensä kun lähden kotoa, kuuntelen jotain vauhdikasta ja hyväntuulista musiikkia. Päivä käyntiin -fiiliksellä, sainpa vihdoin raahattua perseeni ulos. Kotiin tullesani taas olen usein aika ryytynyt, kello on paljon ja ajattelen lämpöä ja ruokaa. Silloin kuuntelen usein jotain rauhallista musiikkia. Kotona voin näyttää räjähtäneeltä, olla epäsosiaalinen, nukkua vaikka keittiön lattialla (koettu moneen kertaan) ja kääntää selkänsä koko maailmalle. Muistan ikuisesti sen yön kun käperryin viluissani peiton alle, käveltyäni 3 kilsaa pasilasta kotiin menetettyäni puolet tärkeimmästä omaisuudestani. Silloin yritin sulkea illan tapahtumat mielestäni, vedin peiton korviin ja ajattelin että selvisin, olen turvassa. Olen kotona. Toivottavasti kaikilla olisi sellainen koti, jossa kokee olevansa turvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti