maanantai 27. toukokuuta 2013

oo smooth niinku smoothie


Wuuuu! Kevätlukukauden viimeinen viikko on sellanen viikko, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Sillon kukaan ei viitsi tulla kouluun " vittu kun vituttaa " -asenteella, ellei ole hyvää syytä. Silloin hymyilyttää, jännittää kun on jotain mitä odottaa. Toisaalta on kans haikeeta, vaikka ei tää vedä vertoja sille fiilikselle missä oltiin vuosi sitten. Peruskoulun viimeinen viikko, oih. Ysit, nauttikaa siitä!


Kevätjuhla-asua! Toivottavasti mun visio toimii, enkä näytä maatalon emännältä.
Oon ollut tehokas, siivosin mun huoneen (Siiri tuu pian kylään!), vaihdoin lakanat ja imuroin. Vielä pitää siivota vaatehuone. Huomenna mennään tyttöporukalla Tuulille, illasta tulee ikimuistoinen, siitä steinerin naisten parhaimmisto pitää huolen. Hyvä ruoka ja seura, bueno!
Keskiviikkoaamuna poimastaan pojat messiin ja lähdetään vallottamaan Tallinna. Tiedossa shoppailua ja hyvää fiilistä, I hope. En valita, toi reissu on just sitä mitä tarviin!

Musta tuntuu että nyt on joku yleinen sinkkukriisi meneillään. Ihan suotta. En väitä, etteikö sinkkupäiviä vietellessä olisi ollut niitä ahdistavia päiviä. Se on ihan ok, ei mikään suhdekaan ole ongelmaton joten miksi sinkkuuskaan olisi. Aika paljon se fiilis on myös omasta asenteesta kiinni. Ei kukaan lankea epätoivoiseen ja elämäänsä ahdistuneeseen tyyppiin. Se on tosi ymmärrettävää, että alkaa ahdistaa kun kaikkialla on onnellisia pareja ja hehkutusta omasta kullasta. Sama juttu kun monet kertovat onnellisista päivistä mummunsa kanssa, se voi kirpaista jos itsellä ei sitä jokapäiväistä mummua ole. Tai jakaminen vanhempiensa avio-onnesta, jos omat vanhemmat ovat eronneet saattaa se harmittaa. Ne kuitenkin kuuluvat elämään, eikä kukaan halua että tiettyjä asioita pitäisi vältellä jos itselle se olisikin ajottain kova paikka. Jokainen vastoinkäyminen opettaa uusia asioita.



Mielestäni kesällä kuuluu olla sinkku tai sitten tosi hyvässä parisuhteessa. Itse olen valinnut sen jälkimmäisen enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sanon ihan suoraan että lopettakaa ne epämääräiset on/off -suhteet, syksyllä harmittaa jos on roikottanut koko kesän jotain tylsää tyyppiä joiden kanssa hyvät hetket ei oo päällimmäisenä mielessä. Nauttikaa sinkkuudesta ja vapaudesta, älkää nyt ihmeessä vaipuko epätoivoon! Kesä ja uudet kokemukset ovat vasta edessä.



Nyt meen pakkaamaan koska meitsi lähtee MATKALLE, oijoi nyt valtaan vaatehuonen ja päätän mitä puen päälle mun keskiviikkoiselle etelänreissulle! Pusuja kaikille, pitäkää huippuviikko!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

pakko tehdä kesällä 2013 !

Kuuntelen Las Ketchupia ja kattelen kesäkuvia, se on täällä! Nyt viimeistään on must do -listan aika!



• Menen yöuinnille. Seuralla, paikalla tai vaatetuksella/vaatettomuudella ei ole väliä.
• Opettelen ainakin viisi uutta superhyvää ruokareseptiä.
• Järjestän nostalgiabileet jossa kuunnellaan TikTakia, Spice Girlsiä ja Abbaa. Teemaan sopivalla vaatetuksella tietekin.
• Nukun ulkona.
• Hommaan rusketuksen, että rajat on vielä ens toukokuussa (onnannut viime kesinäkin, miksei nytkin?)
• Teen susheja yöllä, päivällä ja illalla. Täydellinen kesäeväs!
• Vietän illan/yön lämpimällä kalliolla jutellen syvällisiä.



• Kuvaan auringonnousun.
• Vietän kesäpäivän skumppa&mansikka -piknikin parissa.
• Yhtenä sadepäivänä pidän Serrano/Disney/leffa -maratonin hyvässä seurassa läskeillen.
• Toisena sadepäivänä juoksen ja riehun ulkona.
• Tanssin koko yön.
• En vaivu epätoivoon vaikka lähes koko heinäkuu meneekin työn touhussa.
• Yritän oppia kaksi tähtikuviota Orionin ja Otavan lisäksi.
• Nään kavereita porukalla päivällä jonkun muun kuin juhlimisen merkeissä.
• Menen korkeasaareen.
• Ja lintsille!!
• Ja Suomenlinnaan, joo!
• Käyn hietsun kirpparilla USEIN.
• Muistan myös sen, ettei joka päivä tarvitse tehdä jotain erikoista.
• Tilaan pizzaa/kiinalaista ja katson Sinkkuelämää koko päivän yksin.
• Järjestän/osallistun grillijuhliin.
• En aikatauluta liikaa, vaan jätän tilaa spontaaneille seikkailuille!



Viimeisenä koko kesän tärkein kriteeri:
• Nautin!

tiistai 21. toukokuuta 2013

rosa-täti

Huh mikä päivä. Olin juuri vahtimassa yhtätoista 1-7 vuotiasta lasta. Söpöjähän ne oli, tottakai, ei oo taas hetkeen päässyt pitämään taaperoita sylissä. Eikä toteamaan että jaaha, nyt haiskahtaa siltä että täytyy vaihtaa vaippa. Eikä leikkimään parkkitalolla, tai opettamaan miten palapelejä rakennetaan. Nää alkaa olemaan jo aika osaavia meillä. Mutta ei tullut kyllä vauvakuumetta, en kaipaa sitä sairaalloista vahtimista ja seuraamista että kaataako se nyt hyllyt päälle, enkä sitä korvia hivelevää itkua kun päähän jo sattuu valmiiksi. Ne on ihania -mutta sopivissa määrin.


Mua kutsuttiin tädiksi! Rosa-täti. En mä oo mikään täti. Tädeillä on silmälasit ja ryppyjä, tai edes tätien vaatteet. Ei tädillä voi olla turkooseja converseja ja pilottilaseja. Multa vielä kysyttiin että " saako mua tytötellä ", eli sanoa tytöksi. Eikö sen pitäis mennä niin että " saako mua sanoa tädiksi?! ". Rosa-täti. Oh jesus..



Olen ymmärtänyt tänään asioita. Toisesta ihmisestä alkaa välittää silloin, kun löytää yhteisymmärryksen, hei meissä on jotain samaa, voidaan jakaa asioita ja ymmärtää toisiamme. Riidat ja harmit tulee silloin, kun tuntuu ettei se toinen aina ymmärräkään. Sen jälkeen jos hyvin käy, se toinen osapuoli jakaakin taas ajatuksesi ja muistat miksi niin kovasti siitä välitätkään. Asiat on kuitattu. Rakkaus syntyy taas silloin kun.. En tiedä. Ehkä silloin kun pystyy olemaan oma itsensä ja se toinen saa sinutkin rakastamaan itseäsi, koska arvostaa ja rakastaa. Kun ymmärtää ettei tarvitse yrittää, voi vain luottaa. En tiedä. Kirjoitan aina muutaman sanan, sitten katson ikkunasta ulos ja mietin. Huomenna tiedän ja opin taas enemmän.



Joillain on koira, joka juoksee niitä vastaan kun ne tulee kotiin. Koiran turkkiin voi painaa pään kun maailma murjoo. Mulla on Riitu ja muut murut. Tänään Riitu juoksi suoraan syliin kun tulin kotiin ja antoi pusun. Se huomasi heti että mulla oli ollut vähän vaikea päivä, silitteli ja istui syliin. Auttoi mua tekemään ruokaa ja sai mut hyvälle tuulelle. En tarvii koiraa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

we're just under the upperhand

Ehtoota te kaikki ihanat! Tänään pyrin olla hypettämättä sitä, miten lähellä loma on ja miten vihreää ja lämmintä nyt on. Ehkä teilläkin on silmät ja aistit kohdillaan. Eihän tätä voi olla liikaa korostamatta, ihan mahtavaa! Kevätjuhlankin mekkokriisi on ratkaistu, säästin 50€ löytäessäni Cubuksen alennusmyynneistä hameen kympillä, josta sain kehiteltyä aika kivan asun. Ei tarvii yhtä aamua varten ostaa sitä kuudenkympin mekkoa. Vajaa kaks viikkoa niin se on sitten korkkarit jalkaan ja lukion eka vuosi on ohi! .. okei menihän tää vähän hypettämiseksi.

Viikonloppuna vietettiin Eetun 16-vuotis synttäreitä ajoittain varsin hilpeissä tunnelmissa. Perjantaina grillailtiin Koskelassa ja oli vihdoin aika antaa mun yllärilahja, toi salaisuuksien pitäminen kun tunnetusti tuottaa mulle välillä piinallisia hetkiä. Kuten myös monet tietävät, mun mielestä mikään ei ole stressaavampaa kuin lahjojen hankkiminen, varsinkin poikaystäville. No, me oltiin rakkaan ystäväni Wiltsun kanssa tehty omasta mielestämme ainakin superupee räppi, joka sit räpättiin illan aikana Eetulle. Lopuks annoin golden ticketin, eli kaks lippua Rock the Beachiin. Toivon että lahja oli mieluinen, ainakin uskon näin. Kaks kuukautta oon paineillut tätäkin viikonloppua, soitellut puheluita ja raapinut päätäni, mutta nyt se on ohi. Ai miten niin stressaan liikaa?



Viikonloppu on ollut villi kaikinpuolin. Jos jollain oli vielä sellainen oletus että mulla on rauhallinen, korrekti ja hiljainen perhe, olet pahasti väärässä. Eilen jossain leikissä johon kuului ulko-oven paiskomista ja kovaa ääntä, Riitun varvas jäi oven väliin. Huhhuh. Luultavasti murtui, terveysneuvonnasta sanottiin ettei sille oikeen voi tehdä mitään. Reipas lapsi, itki ja nökötti sylissä tunnin mutta sitten jo nauratti. Tänään voi jo juosta ja hyppiä, vaikkakin ontuen ja varvas sojottaen. Riitulla ja Ranjalla on kans vesirokko ja Ranjalla korvatulehdus, joka on kiva ylläri kun kahden viikon päästä se ja äiti olis lähössä Portugaliin. No apteekissa on ainakin tullut rampattua. Oon ku mikäkin kotiäiti, selitän lasten sairauksista.. Ehkä se ei oo kauheen huolestuttavaa.



Seurakunta on oikeesti aika jees. Kun ymmärtää sen olevan paljon muutakin kun se Jeesus ja Jumalan karitsa. Se on vähän kuin seurallinen kuntayhteisö. Mulle tulee edelleen yllätyksenä mitä kaikkea kirkossa voi ja saa tehdä. Päivän saarnassa voi puhua lätkästä, kirkossa voi tanssia, pitää teknomessuja, leikkiä kirkkistä, olla yötä ja kattoa finaalimatsin. Siellä voi paistaa pizzaa ja  kuunnella muutakin kuin virsiä. Eikä se, että viihdyn luterilaisessa kirkossa sulje pois sitä ettei katolilaisuus, hindulaisuus tai buddhalaisuus vois olla musta tosi hieno juttu. Ihmiset ottaa nää jutut liian vakavasti.


tiistai 14. toukokuuta 2013

kesäfiilistelyy

Mitä pidemmälle tätä lukuvuotta päästään, sitä tuskaisimmilta nää vähäiset kasin aamut tuntuu. Oon ollut ryytymyksien ryytymys, mua vaan halailtiin koulussa koska näytin niin surkealta. Ai. Tein henkistä hyvinvointia ja mielihyvää kohottavan päätöksen ja skippasin vikan yh-tunnin ja lähdin shoppailemaan. Not bad idea? Kotiin päästyäni oli pakko testata vieläkö shortsit ja biksut mahtuu ja oijoijoi kuinka odotankaan kesälomaa nyt!



Meillä on täällä jännittävä kisakatsomo pystyssä. Välillä Roope huutaa " PAITSIO! " tai jotain muuta hienoa lätkäsanastoa, ei tosin väliä kuuluuko se mitenkään siihen tilanteeseen. Ranja pitää puhelinta kädessä odottaen sitä hetkeä kun on aika äänestää parempaa joukkuetta. Sen mielestä on mieletöntä et meidän talon ohi käveli " Suomen äänestäjä " - eli suomipaitainen lätkäfani - ja turhauttavaa onkin ettei nimmaria ehditty pyytää. Matsin alussa tiedustellaan " kumman puolella sä oot? ", vaikka oonkin yrittänyt viljellä isänmaallista jääkiekkoperinnettä. Viesti ei oo tainnut ihan mennä perille, kun Roope tokaisi että " taitaa toi Antero Mertarantakin olla Suomen puolella ". Jaa-a, en nyt ihan menis vannomaan.

Taas on tullut nukuttua päikkärit ja tankattua kofeiinia, onneksi huomenna on vain kaksi tuntia koulua. Toivon että nää migreenit ja pahat unet jättäis mut rauhaan, oon viime aikoina nähnyt kauheesti unia ja mielikuvia siitä että menetän jonkun mulle tärkeen ja korvaamattoman ihmisen. Jotenkin tuntuu että vaikka nukkuisin kuinka, se ei riitä. Aina nukuttaa.



Metelistä päätellen matsi on ohi ja kello lähestyy kymmentä eikä äänet kuulosta nukkumisen ääniltä. Tää lapsenvahti vois skarpata nyt vähän.. Hyvää yötä, kuunnelkaa Ed Sheerania ja nukkukaa hyvin

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

äitienpäivä ♥

Äitienpäivä on tärkeä päivä. Olin valmis uhraamaan koko viikonloppuni ajalle äidin kanssa, kun siihen vihdoin tarjoutui mahdollisuus pikkutyttöjen ollessa mummolassa. Tää vuosi on taas ollut sellasta hullunmyllyä, etten olisi tässä ilman äitiä. Oon niin kiitollinen siitä, että mulla on noin mahtava äiti ettei sitä voi tarpeeksi korostaa. Pitäisi ehkä korostaa kuitenkin vielä enemmän. Monet kerrat me ollaan istuttu pikkutunneille asti ja juteltu elämästä, tai sitten tanssittu tai oltu muuten vaan älyvapaat äiti ja tytär, naurettu vatsa kipeeksi. On jotenkin hassua sanoa, että äiti on yks mun parhaista kavereista, mutta niin se vaan on. Ei oo sellasta asiaa mistä en vois äidille puhua ja meillä on yhdessä tosi hauskaa. Ollaan niin samanlaisia. Sellanen tiimi, ei selvittäis ilman toista.



Lauantaina käytiin kirpparilla Suvilahdessa ja syömässä Roopen kanssa, oli hauskaa vaikka loppujen lopuks Roopen osalta koko homma meni murjottamiseksi. Oli nälkä, ostokset ei miellyttänyt, ruoassa kesti liian kauan, ruoka oli pahaa, maha oli kipeä.. No se annettakoon anteeksi, koska päivä oli muuten onnistunut. Tänään mentiin äidin toiveesta shoppailemaan kukkataloon ja tultiin takaisin kädet täynnä kukkia, multaa, köynnöstukia, lyhtyjä ja kiviä. Kyllä, äitini ostaa kiviä. Ja multaa.
Iltapäivällä grillailtiin ja leivoin suklaakakun. Kuvia on kanssa mun eilisestä home made -illallista, oon aika ylpeä ittestäni!




On nää äitienpäivät aina aika kivoja päiviä, mutta kyllä jossain kohti alkaa väistämättäkin surkuttaa. Tää on se päivä vuodesta jolloin kaipaan mummua eniten. Mietin tänään miten paljon erilaista elämä olis jos mummu olis vielä täällä. Tää äitienpäiväkin olis aika erilainen. Ja meiän suku ylipäätään. Mummun suurin haave oli nähdä kun mä kasvan, minkälainen ihminen musta kasvaa ja mitä haluan tehdä mun elämällä. Se olis halunnut nähdä mun poikaystävät ja lapset. Olla mukana toteuttamassa mun haaveita. Me suunniteltiin yhdessä et matkustetaan Firenzseen kun pääsen ripille, mutta eipä ehditty toteuttaa sitä. Eniten surettaa just se, että olis niin paljon mitä haluisin näyttää. Tekis mieli huutaa, että tässä mä nyt oon, näätkö? Uskon siihen että se näkee. En jaksa määrittää sitä mihin uskon, koska uskon elämään.



Vein haudalle lyhdyn ja pienen ruusun jonka nimi oli Rosa. Lisäksi toin noi kivet, jotka sopi ihan sattumalta yhteen. Me kuulutaan yhteen, ikuisesti. Ikävä ei katoa koskaan, enkä halua että muistot ikinä katoavat, haluan kuulla mummun äänen päässäni vielä silloinkin kun on aika lähteä.




Linkitän tähän lopuksi vielä muistotekstin mummusta, jonka kirjoitin vuosi sitten. Olisin iloinen jos lukisitte sen, niin että mahdollisimman moni ihminen tietäsi vielä tänäkin päivänä miten hieno ja korvaamaton persoona mummu oli.

tiistai 7. toukokuuta 2013

se on täällä!

Keväässä on musta aina ollut parasta se, kun pala palalta huomaa kesän olevan aina vain lähempänä. Lopulta kevät vaihtuu kesäksi eikä sitä meinaa uskoa todeksi. Jossain kohti siitä tulee kuitenkin arkipäivää ja sitten aletaan valittaa helteestä. Mutta ei, nyt jokainen aurinkoinen päivä on kuin palkkapäivä tai kun voittaisi jonkun palkinnon. " Hyvä Rosa, jaksoit taas yhden hirveän talven yli! "



Ainoa stressin aihe on koulupaineet, vaikka jakso on suhteellisen iisi tuntuu toi enkun koe aika isona painona hartioilla. Meiän enkunopetus ei ole ollut ehkä sitä maailman parhainta, jonka takia anottiin ryhmän vaihtoa ja nyt toi tahti ja vaatimustaso onkin hurjasti korkeemmalla mihin ollaan totuttu. Viikossa pitäis oppia neljän vuoden asioita, piece of cake..! Lisäks kurssisuunnitelmat, jatkosuunnitelmat ja kirjotukset ahdistaa, mutta onneksi on vielä kolmisen vuotta aikaa pohtia ja valmistautua.

Mikään ei kuitenkaan voi työntää pois sitä ilon ja riemun määrää mikä mut valtaa, kesäloma on ihan kohta täällä! Uijui kesästä tulee niin kiva, viime kesä oli huippu joten tästä kesästä tulee varmasti huippu 10x! Suunniteltiin eilen kaikkia villejä seikkailuja ja juttuja mitkä on ihan pakko toteuttaa kesällä, spontaanius ei saa unohtua! Can't wait!



Mun elämässä on ihania ihmisiä. Ne saa mut nauramaan, kuuntelee mun juttuja vaikka niissä ei oliskaan mitään järkeä, jakaa mun villeimmätkin ideat, saa mut tuntemaan itseni tärkeäksi ja ennen kaikkea tekee mut kauheen onnelliseksi. Siitepölyistä huolimatta, nyt tuntuu siltä että on helpompi hengittää. Nyt hyvää yötä te kaikki ihanat.

torstai 2. toukokuuta 2013

pari sanaa vapusta

Huh, nyt on vaput pitkän odotuksen jälkeen juhlittu ja selvitty kunnialla.. Ilta oli mitä parhain ja onnistui melkeinpä paremmin kuin odotin, ainakin suurimmilta osin.
Alkuhuumaa vietettiin Koskelassa kera tiikereiden ja muiden käpylän kermojen kanssa, meininki oli villi ja hauskaa oli, ainakin puhelimista löytyvien videoiden perusteella.
Siitä jatkettiin sitten keskustaan ja kaivariin, josta löytyi pari out of control -tilassa olevaa ystävää, kavereita joihin ei ole pitänyt yhteyttä aikoihin ja muitakin kivoja kohtaamisia ehti tapahtua. Oli lohduttavaa huomata mustien pilvien kadonneen joidenkin ihmissuhteiden yltä. Jotkut vanhat kaverit olivat selkeesti muuttuneet siihen suuntaan ettei harmita teiden menneen erilleen, mutta ne jotkut tärkeät ovat onneksi pysyneet ennallaan.
Kuvia otettiin, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän järkyttäviä (puhumattakaan siitä ideasta, kun aloin keskellä yötä ottamaan kuvia kauniista ja turvonneesta ripsarit poskilla -lookistani)..


30/4 alkuillasta oltiin vielä aika fresheissä tunnelmissa...



...1/5 mutta tämä se on jo jotakin! aamuisella hehkeydellä ei ollut rajaa!

Vappupäivää vietettiin avaamalla grillikausi ja samalla korkattiin meidän piha! Oli huippulämmin, kun ei tänne korven keskelle tuule mistään, ihan kohta voi jo ottaa biksut esiin, vamos a la playa! -tai no tässä tapauksessa pihalle.
Rentouttava vappuskumppa-piknik on aika haasteellinen toteuttaa tässä meidän melskeessä, koska ensin kiistellään siitä kuka istuu missäkin, sitten siitä mistä kukakin tykkää tai mistä ei, välillä joku käy talon takana keinumassa tai päättää vaihtaa asua - mutta loppujen lopuksi ei se menoa haittaa. Vaikka desipelit hipovatkin välillä tärykalvoja, on meno aika espanjalainen ja viihtyisä kaikin puolin.



Loppuillan vietin Eetun kanssa kokkaillen ja leffaa kattoen, lemppariseura kruunasi ikimuistoisen vapun. Enää kuukausi päättäreihin ja kesäloman alkuun, ah can't wait..!