maanantai 20. toukokuuta 2013

we're just under the upperhand

Ehtoota te kaikki ihanat! Tänään pyrin olla hypettämättä sitä, miten lähellä loma on ja miten vihreää ja lämmintä nyt on. Ehkä teilläkin on silmät ja aistit kohdillaan. Eihän tätä voi olla liikaa korostamatta, ihan mahtavaa! Kevätjuhlankin mekkokriisi on ratkaistu, säästin 50€ löytäessäni Cubuksen alennusmyynneistä hameen kympillä, josta sain kehiteltyä aika kivan asun. Ei tarvii yhtä aamua varten ostaa sitä kuudenkympin mekkoa. Vajaa kaks viikkoa niin se on sitten korkkarit jalkaan ja lukion eka vuosi on ohi! .. okei menihän tää vähän hypettämiseksi.

Viikonloppuna vietettiin Eetun 16-vuotis synttäreitä ajoittain varsin hilpeissä tunnelmissa. Perjantaina grillailtiin Koskelassa ja oli vihdoin aika antaa mun yllärilahja, toi salaisuuksien pitäminen kun tunnetusti tuottaa mulle välillä piinallisia hetkiä. Kuten myös monet tietävät, mun mielestä mikään ei ole stressaavampaa kuin lahjojen hankkiminen, varsinkin poikaystäville. No, me oltiin rakkaan ystäväni Wiltsun kanssa tehty omasta mielestämme ainakin superupee räppi, joka sit räpättiin illan aikana Eetulle. Lopuks annoin golden ticketin, eli kaks lippua Rock the Beachiin. Toivon että lahja oli mieluinen, ainakin uskon näin. Kaks kuukautta oon paineillut tätäkin viikonloppua, soitellut puheluita ja raapinut päätäni, mutta nyt se on ohi. Ai miten niin stressaan liikaa?



Viikonloppu on ollut villi kaikinpuolin. Jos jollain oli vielä sellainen oletus että mulla on rauhallinen, korrekti ja hiljainen perhe, olet pahasti väärässä. Eilen jossain leikissä johon kuului ulko-oven paiskomista ja kovaa ääntä, Riitun varvas jäi oven väliin. Huhhuh. Luultavasti murtui, terveysneuvonnasta sanottiin ettei sille oikeen voi tehdä mitään. Reipas lapsi, itki ja nökötti sylissä tunnin mutta sitten jo nauratti. Tänään voi jo juosta ja hyppiä, vaikkakin ontuen ja varvas sojottaen. Riitulla ja Ranjalla on kans vesirokko ja Ranjalla korvatulehdus, joka on kiva ylläri kun kahden viikon päästä se ja äiti olis lähössä Portugaliin. No apteekissa on ainakin tullut rampattua. Oon ku mikäkin kotiäiti, selitän lasten sairauksista.. Ehkä se ei oo kauheen huolestuttavaa.



Seurakunta on oikeesti aika jees. Kun ymmärtää sen olevan paljon muutakin kun se Jeesus ja Jumalan karitsa. Se on vähän kuin seurallinen kuntayhteisö. Mulle tulee edelleen yllätyksenä mitä kaikkea kirkossa voi ja saa tehdä. Päivän saarnassa voi puhua lätkästä, kirkossa voi tanssia, pitää teknomessuja, leikkiä kirkkistä, olla yötä ja kattoa finaalimatsin. Siellä voi paistaa pizzaa ja  kuunnella muutakin kuin virsiä. Eikä se, että viihdyn luterilaisessa kirkossa sulje pois sitä ettei katolilaisuus, hindulaisuus tai buddhalaisuus vois olla musta tosi hieno juttu. Ihmiset ottaa nää jutut liian vakavasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti