perjantai 30. elokuuta 2013

33 faktaa siitä miten tähän ollaan tultu



1. Olin sukumme ensimmäinen tämän sukupolven edustaja, mistä suunnasta tai sukuhaarasta katsotaankin, olen ensimmäinen. Sinänsä ihan hienoa omistaa se first one -titteli, mutta toisaalta vähän paineistavaa että se on vähän niinkun mun vastuulla ehtiikö suvun vanhimmat nähdä uutta sukupolvea.

2. Jos olisin ollut poika, nimeni olisi ollut Benjamin. Ihan hyvä vaihtoehto, otten huomioon että sisarusteni vaihtoehtoiset poikanimet olivat mm. Ukko-Pekka ja Remu.

3. Jos taas olisin syntynyt Italiassa, nimeni olisi ollut Verona. Isi ja äiti olivat loppukesästä matkalla Veronan kaupungissa, ehkä parempi vain etten siellä ehtinyt syntyä, voisi olla moni asia monimutkaisempi.

4. Olin pulska lapsi. Lähes viisikiloinen synnyttyäni ja muutenkin aika punkero. Oon ihan kiitollinen että se ehti tasoittua.

5. Olin 4-vuotias kun jouduin yksin sairaalaan yöksi astman takia. Isi toi mulle illalla taskulampun ettei möröt pelottelis mua. Silti mua pelotti niin paljon etten uskaltanut pyytää hoitajaa viemään mua vessaan yöllä ja pissasin housuun.

6. Eskari-ikäisenä mut nukutettiin kitarisaleikkausta varten, se oli jännittävää. Samana vuonna olin myös aivokuvauksissa migeenin takia ja pääsin maanalaisiin sairaalakäytäviin, oon ollut aika rohkea tyttö! 

7. Ollessani eka lapsi, mua yritettiin varjella kaikilta mahdollisilta taudeilta. Tehtiin soseet ja mössöt itse, imetettiin istualteen, hoivattiin ja noudatettiin terveysohjeita. Silti sain migreenin, allergiat, astman ja huonon vastustuskyvyn. 7-vuotiaana pyörryin myös ekaa kertaa, suihkuun.

8. Mä käytän tosi harvoin termiä vanhemmat, se on jotenkin vieras käsitys mulle. Mulla oli "vanhemmat" 4-vuotiaaksi asti, sen jälkeen mulla on ollut isi ja äiti.

9. Meillä oli kaksi hoitopoikaa silloin kun mä olin pieni. Mikko ja Emil. Mikon kanssa me tapeltiin ja revittiin toisiamme hiuksista, Emil oli lähinnä pöydän alla piilossa meitä. No niinhän siinä kävi etten oo kuullut Emilistä sen koommin, Mikon kanssa taas ollaan hyviä kavereita.

10. Muistan marraskuisen perjantai-illan kun meidän ovikelloa soitettiin. Olin silloin viisi. Siellä oli mua kaksikertaa isompi mies lakupussi kädessä. Katsoin kauhistuneena äitiä joka vain hymyili. Mies esittäytyi Pekaksi. Nyt se sama Pekka on ollut mun elämässä 13 vuotta. Aika eritapaa asiat olisi nyt, jos ei olisi silloin eksynyt mun ja äidin elämään.

11. Olin 6-vuotias kun sain pikkuveljen. Olisin halunnut siskon, mutta veli oli ihan ookoo. Vaikka mulla oli pieni identiteettikriisi sen takia etten saanutkaan enää samalla tapaa huomiota. Meillä oli kuitenkin aina hauskaa. Tai no, Roope osaa olla joko oikea murheen kryyni tai sit ihan paras.



12. En ole koskaan vaihtanut koulua. Elokuussa 2003 menin steiner-kouluun, jossa olen edelleen yhdettätoista vuotta.

13. Ekalla luokalla löysin mun ekan parhaan kaverin, Saden. Me tapeltiin jokatoinen päivä, mut silti me haluttiin olla kokoajan yhdessä. Ja Sade oli kans saanut just pikkusiskon (hauskaa sinänsä, että Roope ja Simone on nyt samalla luokalla).

14. Ala-asteikäisenä olin aika ujo, pukeuduin vaaleanpunaiseen ja olin sellainen keijutyttö. Olin kihloissa mun yhden nykyään parhaimman kaveripojan kanssa, suunnittelin monta lasta haluan ja neuvoin kavereitani parisuhde - ja vauvanhoitoasioissa. Rosa 8-vee terve.

15. Vuonna 2006 oli muutosten vuosi. Olin silloin 10. Mummoni kuoli, joka on ollut tähänastisen elämäni suurin suru, lisäksi sain pikkusiskon ja rakas luokanopettajani vaihtui. Silloin alkoi myös murrosikäni ja loppui mun vaaleanpunainen prinsessavaihe. Suostuin pukeutumaan vain mustaan, punaiseen, pääkallohin ja niitteihin. Hui.





16. Sen jälkeen aloin elämään "teinielämää". Oli bestiksii ja päiväkirjoja joihin kirjoteltiin luokan pojista. Perustettiin bändi ja oltiin cooleja. Alettiin shoppailemaan (seppälä) ja käymään kahvilla (cafe picnik).

17. Siinä 11-13 vuotiaana mulla oli myös erinäisiä hammasrauta hässäköitä, parhaimmillaan viisi erilaista samaan aikaan. Pepsodent hymy tuli, tosin äiti huomautti just puol tuntia sitten että mulla on rako hampaissa. Rapistuminen alkakoon.

18. Kesällä ennen kuin täytin 13, me muutettiin, oli aika vaihtaa 10 vuoden Pikku-Huopalahti ajat. Samana kesänä sain toisen pikkusiskon, Riitun.

19. Seiska- ja kasiluokalla me alettiin pitää kotibileitä. Alkoholittomia, onneksi (vaikka huhu Meerin siideriboolista kiertää yhä). Meillä oli tosi hauskaa, luokkamme oli yhtenäisempi kuin koskaan. Pelattiin pullonpyöritystä ja piilosta. Koitettiin tanssiakin ja olla 7 minuuttia taivaassa, mutta pojat pakeni välillä astiakaappeihin piiloon. Ihan hyvä vaan.

20. Riparikesä oli kasvun aikaa. Olin silloin vielä niin hukassa, ihastuin joka toiseen poikaan vain koska halusin poikaystävän. Aloin meikkaamaan ja ostin suoristusraudan. Käytettiin korkkareita ja biletoppeja. Lähdettiin Saden kanssa Portugaliin ja istuttiin aamukuuteen asti miettien elämää. Leikkasin koko elämäni peppuun asti yltäneet hiukseni olkapäille.



21. Ysin alussa jotain tapahtui. Sain itsevarmuutta. Lopetin poikaystävien etsimisen ja aloin pitämään hauskaa. Se asenteenmuutos oli ratkaiseva, sillä ei mennyt kuukauttakaan kun olinkin jo treffeillä jotka johtivat ekan poikaystävän löytämiseen.

22. Se oli onnellista aikaa, vähän pirullista koska ärsyttää vieläkin että meni se yhteiskuntaopin jakso täysin ohi sydämiä piirrellessä. No ne oli arvokkaat 3 kuukautta ne, vaikka loppuivatkin raastaviin sydänsuruihin ja vuoden epätoivoiseen angstaamiseen. Opettavaista aikaa kuitenkin, ehkä sellainen pitää jokaisen käydä läpi.



23. Ysin kevät oli se "panostamisen ja stressin hetki", jonka ottaisin mielelläni takaisin milloin tahansa. Nautin viimeisistä ajoista ihanan luokkani kanssa. Olin kolme viikkoa keuhkokuumeessa ja mykoplasmassa, sikainfluenssa taisi olla samaan aikaan, vai oliko se vuotta aikasemmin? Anyway, muistorikasta aikaa sekin. Olin myös parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa meillä ei ollut käytännössä mitään yhteistä. Noh, elämä opettaa.

24. Ysin päättäreinä vedin myös " ekat kännini ", jos niitä voi känneiksi kutsua.. Häpeällä hymyillen niitä muistelen. Ikimuistoinen ilta.



25. Sen kesän juhlin ja olin young, wild and free. Asuttiin käytännössä koko kesä yhdessä Jaden kanssa. Tilitin Rikulle mun mieshuolet ja Riku vähän räppäs ja kehotti olemaan happyhippo. Meillä oli kesäporukka joiden kanssa vietettiin illat hietsussa, kaikki oli vähän ihastuneita toisiinsa ja kaikilla oli juttua ristiin rastiin, mutta se ei haitannut. Meillä oli hauskaa. Oltiin niiin cooleja.

26. Lukio alkoi ja kaikki glamour rapistui viimeistään siinä vaiheessa kun upottiin suohon lapin vaellusleirikoulussa. Luokka meni uusiksi ja samalla pirstoutui se steinerin sydän joka meillä oli ollut 9 vuotta. Onnekseni ollaan saatu nyt rakennettua ihan uusi yhteishenki.

27. Se syksy oli aika masentava. Muistan vieläkin elävästi sen tilanteen kun yksi opettaistamme pyysi mua sivummalle ja kysyi haluisinko käydä kuraattorilla. Kieltäydyin kohteliaasti, ei asiat niin huonosti olleet. Olin vaan tottunut siihen että vierellä oli joku, eikä nyt ollut. Siispä panostin kavereihin, kulutin rahani kahviloihin ja ravintoloihin ja järjestettiin sinkkubileitä.



28. Joulun aika oli ihmeellistä. Ihastuin, ehkä kaikista eniten siihen ihastumisen tunteeseen. Poika paljastuikin ihan vikatikiksi, mutta asioiden kusemisen johdosta tutustuin moneen uuteen ja ihanaan tyyppiin. Suurin tekijä oli varmaan meidän isosporukka, joka ei ole ollut koskaan niin tiivis mitä se oli silloin. Hieno ajanjakso.

29. Muistan sen tiistai-illan kun katselin kattoon miettien mitä ihmettä on oikein tapahtunut. Seuraavana päivänä kaikki koulussa huusi " ME NIIN ARVATTIIN " ja ihmettelin miten kaikki voi arvata, jos mulla ei ollut mitään hajua asiasta. Seuraavana päivänä löysin itseni taas katsellen sitä samaa kattoa sydän hakaten, katsoin syvälle niihin vihreisiin silmiin ja änkytin " ei mua haittais jos sä kutsuisit mua sun tyttöystäväks ". Sitä lausetta en ole tämän seitsemän kuukauden jälkeen kertaakaan katunut.



30. Uuden parisuhteen myötä tutustuin käpyläläisiin, joka onkin muovannut mun kaveripiiriä ja elämää aika tavalla. Helppoa se ei ollut, tulla tavallaan yksin sisälle tiivistäkin tiiviimpään kaveripiiriin, mutta koen onnistuneeni. Ainakin olen saanut elämääni monta uutta ystävää.

31. Kevät on mulle vähän musta aukko. Oletan että vietin sen abc:llä istuen, Eetulla makoillen ja kahviloissa rupatellen. Kai mä käytin sen ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja niiden syventämiseen, en opiskeluun ainakaan.

32. Kesä meni hujauksessa, oli ripari joka opetti mua tiimityöstä ja auktoriteetistä saman ikäisten kesken. Kesän yks parhaimpia juttuja oli varmaan juhannus Eetun mökillä, nothing special mut silti niin täydellistä! Kesätyö kumpulassa oli opettavainen ja palkitseva sanan varsinaisessa merkityksessä. Kesän yoloteko oli toi Portugalin matka, jota arvostan päivä päivältä enemmän.

33. Nyt on 30.8.2013, makaan riutuneena sängylläni ja kello on 18:20. Kirjoittamisen aikana on ehtinyt soimaan Emeli Sanden ja One Republicin levy, joten aikaa on kulunut. Olen aika onnellinen elämääni ja siihen mitä olen kokenut ja saavuttanut.



Odotan jännityksellä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, go with flow! Kiitos ja Amen.

4 kommenttia:

  1. wau, tosi hieno postaus! ;))

    http://toinfinityblogg.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. iha jättegod elämänkerta! :) hauskaa vaihteluu sellasiin yhtenäisiin ja yhteen päivään/aiheeseen keskittyviin teksteihin vaik on neki tietty hyvii mut just tää tekee täst blogist kans mielenkiintosen et on erilaisii postauksii :) (tulipa pitkä lause :D) mut siis hauska postaus! kiitos!

    VastaaPoista