tiistai 20. elokuuta 2013

don't you worry child

Päivät on aika pitkiä, kun herää 6:30 ja käy nukkumaan lähempänä puoltayötä. Silloin päivän aikana ehtii käymään läpi kaikki mahdolliset tunnetilat. Joskus joku hallitsee enemmän kuin toinen. Tunnevuoristorata uuvuttaa.

Eilen mulla oli tosi ihana päivä. Okei, oli mun syntymäpäivä. 19.8 on yleensä aina aika kiva päivä. Yöllä vuorokauden vaihduttua kuuntelin Dancing Queenia ja hypetin itsekseni ja facebookchatissa. Aamulla koulussa sain synttärihaleja ja kaikki oli kivoja. Tosi kivoja. Jade piipahti steineriin pariksi tunniksi ja tunsin olevani ysillä taas. Nauratti paljon. Koulun jälkeen Sade vei mut Vapianoon syömään tuntien itseni palleroksi ja samalla vuodattamaan mieltä askarruttavat jutut. Käpylässä mulle laulettiin onnittelulaulu ja tuli sellanen olo että musta välitetään. Vaikkakin oma rakas ja ajoittain hieman höpsö poikaystäväni unohti syntymäpäiväni, sekin järkytti enemmän muita kuin minua. Hymyilin peilikuvalleni, vaikka pieni ikäkriisi pukkasikin pintaan. Kohta olen jo ruttuinen, mutta en ihan vielä.



Voi kunpa voisin kertoa tämänkin päivän olleen ihana. Ei se ollut. Uhrauduin perheeni vuoksi auttaen äitiä aamuisin kurahousutaistelun keskellä, joka johti siihen että olin puoli tuntia myöhässä. Siitä matikanopettajani saikin hyvän syyn lytätä mua koko tunnin, vaikka näki että mulle tuli paha mieli. En käsitä, miten se ees jaksaa käyttää energiaa musta valittamiseen. Jos aamu alkaa tollasella säkätyksellä, ei päivästä voi tulla hyvä. Illalla mulla oli suuri rakkaus steineria kohtaan, mutta nyt vallitsee suuri tympääntyminen. Viimeistään sen jälkeen kun olin soittanut 25:lle eri maatilalle (maatalousleiri odottaa, ehe!) tuloksetta, koska kaikki olivat a) eläkkeellä b) myyneet maatilansa 5 vuotta sitten c) täysin tiedottomia yhteistyöstä steinerin kanssa. Kiitos tästä kattavasta yhteystietolistasta!



Koulu pilaa mun itsetunnon ja ihmissuhteet. Mulla ei ole voimia eikä aikaa mihinkään, jonka takia mulla on iltaisin huono fiilis. Ja hei mä oon ollut koulussa viikon.. Oikeesti eihän tää oo tottakaan! Oon yrittänyt tehdä asenteen muutoksia, shoppaillut, käynyt kahvilla, ostanut suklaata, mennyt aikaisemmin nukkumaan ja syönyt hyvin. Silti sama kakka toistuu heti seuraavana päivänä. Syksyt ei ikinä oo ollu mun juttu. Vihaan valittamista ja taas tää meni tähän.



4-vuotiaalla siskollani on pulma. Rakkaushuolia. Toisaalta se ei ole pulma, jos Riitu itse ei huomaa siinä mitään ongelmaa. Miksei muka voi pusutella sekä Urhon että Väinön kanssa, jos tykkää molemmista? Koitin selittää että pitää valita yksi, muuten tulee toiselle paha mieli. Toisaalta, miksi viljellä ongelmia sellaisen päähän joka ei osaa vielä stressata tai ahdistua mistään? Pusutelkoon vaikka koko päiväkodin kanssa mun puolesta, kunhan ei tuo tänne täitä ja vatsatautia. Nauti lapsi, nauti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti