sunnuntai 11. elokuuta 2013

ei kukaan huomaa et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa


Mua hirvittää vähän se, että joka kerta kun rustaan tänne uutta tekstiä on asiat ihan eri tapaa. Eli miten eri tapaa asiat on taas jo ylihuomenna? Elämä menee hurjaa vauhtia, en ihan pysy aina kyydissä. Latasin tänään aikaa bussikorttiini, mutta se ei onnistunut asiakasryhmän ylittymisen takia. Ainiin, kahden viikon päästä olen jo 17-vuotias. Hsl:n mukaan siis aikuinen. Onneksi en kuitenkaan 18-vuotias, se olisi jo liikaa. Ei vielä!



Portugali oli ja se meni. Selvisin elämäahdistuksestani, ainakin melkein. Toisaalta arjen alkaessa ei jää tilaa kuoleman pelkäämiselle, joka on hyvä asia. Mielummin ahdistun ensi vuoden lukujärjestyksestä, se on paljon realistisempi asia. (Voisiko joku kertoa miten ihmeessä selviän jos lähes joka päivä on 8-17? Ehkei se 37 kurssin ottaminen ollutkaan niin fiksu idea mitä ajattelin).

Mulla on loppunut mielenkiinto meikkaamiseen ja hiusten vääntämiseen erinäisillä raudoilla ja tököteillä. Tottakai on kiva laittautua silloin kun on jotain speciaalia ja saa rauhassa keskittyä ripseen kerrallaan. Pikameikkaus ei vaan enää innosta, ei sit yhtään. Jos jotain häiritsee mun meikitön nassu, se on sit ihan oma ongelma. Odotan innolla että koulun ekat "panostuspäivät" on ohi, että voin käyttää mun uusia lökäreitä ja starbucks mukia. Meitä on moneksi, mutta mun mielestä sellaset ihmiset on viehättävämpiä jotka on rennosti omia itsejään, kuin ne jotka ovat koulussa kuin baarissa. Me kaikki tiedämme että naisilla on tissit ja peppu, mutta ne tilanteet jolloin niitä esitellään on erikseen. Silloin joku jaksaa kiinnostuakin niistä.



Portugalissa oli huippua, muistoja riittää loppuelämäksi ja naurattaa vielä pitkään. Kaikesta huolimatta oli ihanaa palata kotiin. Vaikka sekotinkin unirytmini. Vaikka halasinkin Eetua niin paljon että sen hiukset oli vaaleanpunaisessa kynsilakassa. Vaikka kulutinkin paljon rahaa kahviloissa nähden kavereita. Vaikka kaikilla onkin joku kriisi ja astuin keskelle hullunmyllyä. Silti kotiin oli kiva palata.

4 kommenttia:

  1. Jäi vähän auki notta pelkäsitkö elämää vai kuolemaa vai molempia..? Mut eniveis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. molempia, mutta kuolema on se joka eniten hirvittää. ainakin välillä.

      Poista
  2. mitä jos on oma itsensä silleen että pukeutuu milleen haluaa, verkkareihin ja huppariin tai baarimekkoon yms?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mun mielestä pitäisi olla tietynlainen kirjoittamaton pukeutumissääntö, joka kattaa sen ettei julkisilla paikoilla (etenkin oppilaitoksissa/työpaikoissa) ole sopivaa esitellä pakaroitaan tai tissiväliään. Jokaisessa paikassa on oma tapansa pukeutua. Ja onko ne ihmiset oikeasti itsevarmoja herätessään tunteja aikaisemmin tehdäkseen itsestään erinäköisen kuin juuri herättyään?

      Poista