sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hymyyn tarvitaan 17 lihasta, kulmien kurtistamiseen 43

Mä oon aika onnellinen nyt. Aina on niitä juttuja joista vois valittaa tai kehittää murhetta, mutta mä en nyt uhraa ajatustakaan niille. Nautin siitä mikä on hyvin.



Istuin eilen ruotsalaisella, siellä oli Käpylän Elojuhlat. Nurmialue oli täynnä eri-ikäisiä ja erinäköisiä ihmisiä. Niitä kaikkia yhdisti kuitenkin yksi asia. Ne kaikki hymyilivät. Yksi isä leikki kutitushippaa kahden lapsensa kanssa, toisella oli päällään tiikeripuku ja toisella kukkakuvioinen myssy ja pöllöreppu joka oli samankokoinen kuin lapsi itse. Isä otti puvuntakin pois päältään ja leikki lentokonetta lastensa kanssa.
Eräs nainen istui puussa soittaen kitaraa, mies istui alaoksalla laulaen.
Nurmikolla hyppeli nainen tanssien, antoi rytmin viedä. Välillä hän kävi antamassa pusun miehensä poskelle, jatkaen sitten tanssia. Mies katsoi häntä hymyillen, rakastuneena. Hän ei välittänyt miten höpsöltä nainen välillä näytti. Kukaan ei välittänyt. Tärkeintä oli viettää kivaa yhdessä.



Eilen päätettiin tehdä hampurilaisia Eetun kanssa. Loppujen lopuksi se hampurilainen oli niin iso ettei se mahtunut kunnolla mun suuhun. Silti se oli ihan törkeen hyvää. Söin niin paljon että mahaan sattui, hengästyin käveltyäni yläkertaan. Pitkään aikaan mikään ei ole tuntunut niin hyvältä kun käpertyä pullottavan Nalle-Puh -masun kanssa oman kultansa kainaloon. Niin yksinkertaista, niin täydellistä.

Tänään olin kummityttöni 2 v -synttäreillä. Annoin lahjaksi vaaleanpunaisen kylpytakin ja rummun. Nelli hymyili, hymyili vielä senkin jälkeen kun ilmapallo oli poksahtanut. Kiljui innosta ja juoksi päättömästi joka suuntaan nauraen vähän lisää. Kaikki muutkin nauroivat, tai ainakin hymyilivät.



Mulla on huomenna (eli 50 minuutin päästä) syntymäpäivä. Aika onnellinen sellainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti