lauantai 24. elokuuta 2013

se viikonloppu kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen

Tarinan opetus oli, ettei kannata suunnitella asioita liian yksityiskohtaisesti. Olin pläänännyt koko viikonlopun tunnilleen valmiiksi, kunnes se menikin uusiksi tunti sen jälkeen kun olin päässyt koulusta eli kirjaimellisesti viikonlopun alettua. Eipä aikaakaan kun löysin itseni istumassa Haartmanin päivystyksestä.

Eetulla piti olla vaan masu vähän kipeä, närästystä/polttelua/vatsatauti. Pikkujuttu ja kotiin yöksi. Ei se mennytkään niin, jos mun muru on jo toista vuorokautta sairaalassa. Masupipi paljastuikin ilkeeksi umpilisäkkeen tulehdukseksi. Ensin istuttiin kuusi tuntia Haartmanissa, josta siirryttiin kolmeksi tunniksi Meilahden sairaalaan. Kolmelta yöllä Eetu siirrettiin vuodeosastolle ja mä tilasin apeena taksin kotiin. Yöllä Eetu jatko matkaansa ambulanssilla Jorviin jossa se on edelleen, toivottavasti tällä hetkellä leikkauksessa. Eihän tässä olla odotettukaan ku 30h, jonka ajan toinen on ollut syömättä suolaliuoksen voimalla.



Tollanen herättää ajattelemaan asioita, vaikken itse olenkin se omainen enkä se joka kärsii ainakaan fyysisesti. Oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita. Meidän ohi meni pyörätuolissa istuvia hiuksensa menettäneitä syöpäpotilaita, sairassängyssä huutavia ambulanssipotilaita, itkeviä ihmisiä. Meillä on kaikki perusasiat kunnossa, vaikka tuleekin sairauksia niin ne kaikki on hoidettavissa. Missään kohtaa ei ole oikeesti ollut hengenhätää.
Tosi monet ihmiset ovat yksin. Yksin koko sen pitkän ajan odotushuoneessa, kukaan ei edes soita. Vuodeosastolla kukaan ei tule katsomaan. Eikö ketään oikeesti kiinnosta? Meidän molempien kännykät menee ihan tukkoon yhteydenotoista, kaikki on huolissaan. Onneksi on ihmisiä jotka välittää.



Mun mieleen jäi pyörimään yksi vanha pariskunta jotka istuivat kanssamme odotustilassa. He eivät puhuneet paljoa, mies piti kättään naisen polvella ja kysyi välillä " Väsyttääkö sinua? ". Vaimonsa päästyä lääkärille mies istui pitäen tiukasti kiinni naisen laukusta ja katsoi ovea. Kun hänen rakkaansa tuli ulos, välähti hänen kasvoilleen onnellinen hymy. " Nyt mennään kotiin, apteekin kautta. ", sanoi mummo. Hän otti tavarat miehensä sylistä että tämä pääsisi ottamaan tukea noustessaan ylös. Sen jälkeen he kävelivät käsikynkässä ulos. " Ehkä meistä tulee samanlaisia ", kuiskasi Eetu.

Nyt vain odotan että saan kultani kotiin, lupasin että se saa olla kuningas ensi viikon. Se tarkoittaa että syömme paljon, lisäkiloja siis tiedossa. Ja arvostetaan kaikkea sitä mikä on ennen tuntunut arkiselta.


2 kommenttia:

  1. rosa sä oot ihana. ja eetuki. ja tää teksti. kaikki. mä en kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja mä oon taas täynnä uutta voimaa koska sä oot niin ihana!

      Poista