tiistai 24. syyskuuta 2013

tie on vain ylöspäin

Muistan kun kasiluokan keväällä kaksi ysiluokkalaista tuli kertomaan meille, minkälainen ysi tulee olemaan. " Chillailulla ei pärjää, on pakko alkaa tehä duunia ", ne sanoi. " Nyt on se hetki kun pitää panostaa ". No me panostettiin, ainakin vähän. Jälkikäteen aateltuna taisin chillailla sen ysinkin läpi. Kovan stressin kaikki opot ja ryhmäpaine sai ainakin aikaan. Minä joka automaattisesti pääsisi steiner-lukioon eikä edes osallistunut yhteishakuun. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli tasan 8, silti vähän stressasin pärjäisinkö sillä elämässä. Ihan kun sitä nyt ekana kysyttäisiin työhaastattelussa ja siitä olisi kaikki kiinni. Sitten alkoikin lukion pelottelu, kaikki meni uusiksi ja piti alkaa itse tekemään työtä. Koin että elämässäni ei ollut mitään, vaikka olinkin saanut valtavasti uusia ystäviä. Meillä oli oikeestaan aika hauskaa. Lukkarit oli siedettäviä ja aineet suhteellisen ymmärrettäviä. Eli ei kauheemmin tarvinnut lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä. Edellisen illan luku riitti kutoseen tai seiskaan. Selvisin ykkösvuodesta 7,8 keskiarvolla.
Nyt kakkosvuoden pärähtäessä kunnolla käyntiin tuntuu että palan helvetin liekeissä. Mun mielestä tää tilanne on jo vähän koominen. Me ollaan ku jotain myyriä jotka puurtaa ja jotka ei nää päivänvaloa. Luokanvalvojamme totesi että " tää on nyt se vuos ku te teette duunia eikä teillä oikeestaan oo mitään irtiottoja, jos nyt lähtee menee huonosti on kolmonen aika tuhoon tuomittu ". No sepä kannustavaa. Viimesimmät viikot on ollu kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä varmaan jokaisen osalta.



Miksi meidät asetetaan tähän tilanteeseen? Tuntuu että perheenjäsenetkin katsovat mua säälivin katsein, kas kun ei kirjoita osaanottoni-kortteja. " Tee kivoja juttuja ". Jaa millä ajalla? En oo kahteen viikkoon ollut _missään_ muualla kun kotona ja koulussa. Okei, okei, paha kusetus. Oon käynyt viikonloppusin vähän ulkona ja pyörähtämässä kaupungilla, mutta jotenkin se aina pyörähtää siihen että pitää tehä niitä helvetin koulujuttuja. Ja mä teen niitä varmaan kaks kertaa vähemmän ku muut. Mä saan vitosia ja oon ilonen niistä. Mitäs sit jos haluisinki kympin? Ei vihtorin villahousut mikä meno.
Ranjan läksyvihko: " Rosa ja Eetu paistaa pannukakkuja ja kaikki on ilosia ".

Mä en oo ees tällä hetkellä kauheen ahdistunut. Oon paatunut. Ulkona on kauheen kylmä joten musta on ihan kiva olla peiton alla. Suklaan syönti on yks mun" tee kivoja juttuja " -kategoriassa. Mulla oli kiva viikonloppu, seuraava menee koulussa mut ehkä sit helpottaa. Tää on tätä, ota tai jätä. Enkä voi jättää poiskaan joten vaihtoehtoja on tasan yksi, pakko kestää ja selvitä voittajana. Hakunamatata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti