sunnuntai 27. lokakuuta 2013

se taisteluista vaikein

Tajusin tänään, että on tasan yksi asia joka on este onnellisuudelleni. Asia joka tekee elämästäni hankalaa, tuo ongelmia ja huolenaiheita. Asia jonka takia saan nieleskellä kyyneliä bussimatkalla, tai tuijottamaan yksinäisenä teekupin pohjaa. Jos joku kysyy mikä hätänä, en osaa vastata. En tiedä. Kuuntelen itkubiisejä ja samaistun niiden sanoituksiin. Nyt tiedän mikä se asia on. Se olen minä itse. Olen itse itseni pahin vihollinen.



Tajusin tämän kävellessäni eilen puolenyön jälkeen usvaisella kadulla askel horjuen ja niellen jälleen kyyneliä. Miksi teen elämästäni niin hankalaa? Asioiden täytyy muuttua, ennen kuin olen täysin yksin itseni kanssa. Jos ongelmia ei ole, kehitän ne jostain turhasta. Jos jokin on vähän huonosti, puhallan sitä suuremmaksi kuin ilmapalloa. Kun pallo on jo valtava, suljen silmäni peläten sitä hetkeä kun se räjähtää. Sitten onkin jäljellä enää riekaleet, ja se joka oli joskus kaunista ja suurta on poissa. Vain siksi etten pysähtynyt miettimään.



Mitä tässä voi tehdä? Joka asiassa tärkeintä on kai se, että itse oivaltaa ongelman ennen kuin se on äitynyt liian pahaksi. Pitää suojata itsensä ja läheisensä ennen kuin tapahtuu jotain pahaa omien toilailujensa takia. Ennakoi, tiedät kyllä miksi. Ensi kerralla kun olen täysin ongelmieni pyörteissä, pysähdyn miettimään sen suuruutta. Onko jokin oikeasti loukannut minua, onko jollain syy pyytää minulta anteeksi? Nyt ainoa jolla on anteeksipyydettävää olen minä. Joten anteeksi te kaikki, joille on olen ollut hankala ilman syytä.



Nyt uuden viikon alkaessa aloitan uuden asenteen etsimisen, en halua muistuttaa draamakuningattaria. Hyväksyn muutokset hankaloimatta niitä ennestään. Vaalin niitä ihmisiä jotka ovat minulle tärkeitä. Juon teetä, hymyilen paljon ja kuuntelen Passengerin All The Little Lights -albumia. Jos saan noudatetua näitä kaikkia asioita, viikosta ei voi tulla kovinkaan huono. Hyvää yötä.

4 kommenttia: