torstai 24. lokakuuta 2013

tästäkö se alamäki nyt alkaa?

Sitä myötähäpeän määrää, kun selaa blogia taaksepäin. On se elämä ollut aika erilaista muutama vuosi takaperin. En nähtävästi tehnyt mitään muuta kuin shoppaillut, ollut kotona, käynyt koulua ja istunut Johto Caféssa. Mikäs siinä. Tuli kans vähän sellanen fiilis, että oon ollut hehkeimmilläni sillon 14-vuotiaana, pitkä tukka, hyvä iho ja muutenkin fresh. Vilkaisin juuri peiliin ja näin väsyneen ja ryytyneen naaman ja harottavat hiukset. Ei ole reilua? Mikä se sopimus oli, jossa nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana??



Tänään liikutuin kyyneliin kuullessani että mun matikankokeen 4+ riitti kurssin läpipääsemiseen! Voi jotain päätellä tästä koulumenestyksestä. Enkä yhtään ihmettele, että miehet ovat välillä vähän solmussa meidän naisten kanssa. Olen jäänyt miettimään viime maanantaista tilannetta, kun olin Eetulla. Tunnin sisällä olin saanut hysteerisen naurukohtauksen, kertonut kuulumiseni, maannut lattialla katsellen kattoa, paiskonut koulukirjoja turhautuneena, lässyttänyt typerästi koiralle, nukkunut päiväunet ja ties mitä. Tämän saman ajan Eetu istui sohvalla pelaten pleikkaa, samassa asennossa ja täysin hievahtamatta, sopeutuen mun fiilikseen. Jutut vaihtui aina mielentilani valitsemaan teemaan. Kyllä miehiltä vaaditaan välillä kärsivällisyyttä..



Nyt oon taas sitä mieltä että jokaisen lapsen pitäisi käydä steinerkoulu. Koulu vie mehut, se on totta, mutta huomattavasti helpottavampaa on kun koulu tuntuu kodilta. Tunnet jokaisen opettajan, jokainen opettaja tuntee sinut. Oppilaat on tuttuja, mua hämmentää jos näen koulussa oppilaan jota en ole ennen nähnyt. On ihan ok kävellä ympäriinsä villasukissa, jättää takkinsa johonkin naulakkoon ja mennä iltapäiväkerhon patjoille tai kirjaston pöydille nukkumaan. Laitetaan valot kiinni ja nukutaan, jos joku sattuu tulemaan kirjastoon ne sanoo vain että " ai täällä olikin lukiolaisten lepohetki ". Musatunnilla soitetaan tunti afrikkalaisia rumpuja ilman logiikkaa vain koska opettajalla oli inspiraatio. Oppilaat ja opettajat heittää läppää keskenään. Tunnelma on jotenkin kotoisa, vaikka onkin rankkaa tunnen oloni turvalliseksi ja tiiän että musta tykätään koska oon Rosa.

Pikkusiskoni on ihana. Molemmat. Ja pikkuveljeni kans. En mä voi lähteä kouluun äkäisenä, jos multa just on kysytty " Tuleeko maito lehmän lypsimistä? " ja " Ollaanko me rikkaita? ". Äiti vastas että " me ollaan rikkaita koska meillä on ruokaa ja sitä maitoa, meillä on koti ja ihana perhe, vaikka rahaa meillä ei oikeen olekaan ", johon Riitu vastas " No mut se ei meitä olleskaan haittaa ".

8 kommenttia:

  1. Ai hittolainen kun oli ihana teksti! :)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä!! Ihana teksti:)

    VastaaPoista
  3. mahtava ja tollane lämmin teksti :) ihania ootte, du und deine familie <3

    VastaaPoista
  4. Oi ihanat hiukset noissa kuvissa:)!!nii suositteletko siis steinerii:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja toden teolla suosittelen, varsinkin jos on fiilistä taiteellisiin aineisiin ja erilaisiin projekteihin/matkoihin opiskelun ohella!

      Poista