sunnuntai 1. joulukuuta 2013

for what it's worth

Sunnuntait ovat näköjään muodostuneet postauspäiviksi. Puidaan mennyt viikko ja pohditaan millä asenteella lähteä tulevaan. Odotuksia ja pettymyksiä. Mulle on aika tärkeä osa viikkorutiinia mun sunnuntaiduuni. Siivoan kampaamoa parhaan kaverini kanssa nyt ööh neljättä vuotta? On hetki aikaa olla kahdestaan ja jutustella tärkeät asiat viikon varrelta (emmehän näekään kuin koulussa joka päivä ja usein myös lauantaisin). Tänään lysähdimme lattialle avautumaan mieltä painavista asioista, jonka parissa vierähtikin se tunti (hei pomo mikäli luet tätä, kyllä me niitä töitäkin tehdään!). On se kovin helpottavaa kunon ihmisiä jotka ymmärtää.



Tänään on ensimmäinen päivä joulukuuta! Kävelin eilen hiljaisilla kaduilla ensilumen leijaillessa maahan, kuunnellen suosikkijoululaulujani. Olen pitkään ihmetellyt, missä joulufiilikseni on? Nyt se on löytynyt! Kokoajan on jotain odotettavaa, pieni jännitys rinnassa. Tämä joulu on taas aivan erilainen kuin viime joulu. Tämä on myös viimeinen jouluni "lapsena". Aion ottaa siitä kaiken irti! Voi jukudemus, nyt muistan miksi tykkään niin paljon joulusta! Onneksi meillä on vielä pieniä lapsia, joten täällä tontut ovat jo täydessä tohinassa. 23 yötä!

Olen viimeaikoina pohtinut jälleen tätä miesten ja naisten eroa. Miten sitä ollaankin välillä niin erilaisia? Miehet kaipaisivat naisilta rehellisyyttä ja naiset taas hienotunteisuutta. Naiset loukkaantuvat töksäytetyistä, suorasukaisista lauseista ja miehet hermostuvat naisten epäselviin vihjailuihin ja kiertelyyn. Sitten harmittaa. Miksi? Asiat ovat täysin järkeiltävissä ja molemmat sukupuolet tiedostavat kyllä tämän. Tollasia ne on. Silti harmittaa. Ja tilanteet tulevat kaikista opeista huolimatta uusiutumaan. Ei meistä kasva jotain yhtä samaa sukupuolta, vaikka tunnettaisiinkin paremmin. Mummot ja papatkin riitelee. Mummoilla kestää lähteminen ja papoilla palaa käämi odottamiseen. Mummo haluaisi katsoa Kauniita ja Rohkeita, kun taas pappa haluaisi lätkää. Pappa kysyy sopiiko tämä yrjönvihreä kravaatti, mummo hienovaraisesti kehottaa kokeilemaan myös jotain toista. Mummo on ostanut uuden leningin, pappa tokaisee että kylläpäs mahasi pullottaa. Niin se vain menee. Silti hullaannumme rakkaudesta yhä uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti