maanantai 30. joulukuuta 2013

THE YEAR 2013

On tammikuun 29. päivä (pian 30.) ja aika perinteiselle " my year " -postaukselle! Ilokseni voin todeta että takanani on jälleen elämäni paras vuosi, ihan jännittää mitä tuleva tuo tullessaan, vieläkö voi parantaa?

Psst! Asuntopostauksesta huolestuneille ja henkistä hyvinvointia kysyville (kiitos huolenpidosta ja ei hätää!) meillä on jo kolme varteenotettavaa asuntoa kiikareissa! Tavaroiden läpikäyminen aloitettu ja eka asuntoesittely huomenna, elämme jännittäviä aikoja! Iiks!

TAMMIKUU
Vuosi ei alkanut todellakaan missään rauhallisissa merkeissä.. Uusi vuosi oli villi, vietin sen vastoin alkuperäisiä suunnitelmia Käpylässä. Ihmettelin että tämäkö on Taiski ja tämä Ruotsalainen? Enpä olisi silloin arvannut että tuleva vuosi tulisi pitämään sisällään päivittäistä Käpylää.



Kuvittelemani tilanteet menivät uusiksi, eivätkä noudattaneetkaan yhtään sitä kaavaa mitä olin ajatellut. Onneksi, herranjesta, en voi määrätä elämäni kulkua vaan asiat tupsahtelivat eteeni ilman varoitusta.

23. päivä oli merkityksellinen. Okei silloin se oli sen verran yllätyksellinen että sain kamalan migreenin asiatulvasta, mutta viikon ajatusten selvittelyjen jälkeen tein yhden elämäni tärkeimmistä päätöksistä vastaten myöntävästi tyttöystävä-kysymykseen. (Viisi minuuttia hapuilevan myöntymisen jälkeen se olikin facebookissa 800 ihmisen silmien edessä, mutta onneksi ei ole kaduttanut. Eetuhan ei aikaile ja hyvä niin).



HELMIKUU

Helmikuu meni opetellessa parisuhde-elämää ja etsiessä omaa paikkaa. Käpylään soluttautuminen oli pelokasta aikaa, olin takuuvarma että minua vihattiin tai ainakin oudoksuttiin. Kaikilla oli päällään Vansit, ruutupaita ja tukka sotkussa. Sitten paikalle pamahtaakin Rosa-Maria suoristetuissa hiuksissa, valkoisessa toppatakissa ja Uggeissa. En polttanut pilveä enkä tupakkaa. Mitä ihmettä, silti musta tykättiin! Käpylä jonka epäreilusta meiningistä mua varoiteltiin, nosti mun itsetuntoa 150 prosenttisesti. Unohtamatta tietenkään aitoa ja alkuperäistä, ystävänpäivä oli huippu!

Helmikuussa lähti myös kävelemään mun iPod, lompakko, kuulokkeet ja avaimet. Se ei ollut hauskaa. Tarinan opetus oli, että vaikka kuinka tanssittaisi niitä kamoja kannattaa pitää silmällä. Ainakin opin tekemään rikosilmoituksen ja takuurahoilla ostin järkkärin!




MAALISKUU

 Maaliskuussa olin jännittynyt. Oli Loiste-festari, joka vaati paljon aikaa ja latausta. Päästiin Aleksanterinteatteriin esiintymään, mutta siihen se tyssäsi. Kansallisteatteri jäi haaveeksi vain, ehkä ihan hyvä. Aina on tilaa kehittyä.



Pääsin lastehoitajaksi kahteen ihanaan perheeseen, jossa käyn edelleen ja jotka saivat minut miettimään uravalintaani uudestaan.

Pääsiäinen taisi olla kans aika tärkeä juttu, ensimmäinen käty yhdessä Eetun kanssa. Tehtiin tortilloja, saunottiin ja juotiin kaljaa. Se oli merkittävää ja jännittävää. Oijoi. Koko kevät oli täynnä uutuudenviehätystä, ehkä vähän pelottavaakin? Onneksi olin rohkea.
 

HUHTIKUU

Huhtikuu meni sairastellessa  - vaihteeksi. Mulla todettiin anemia, jonka takia käyn 3kk välein verikokeissa edelleen. Sen takia olin vähän veto veks jatkuvasti. Onneksi oon niin kesäihminen, että jokainen kesän merkki sai hymyn tulemaan huulille.


Olin myös elämäni ekassa virallisessa työhaastattelussa. Hyvin meni, nappasin nimittäin itselleni kesäduunipaikan Kumpulan maauimalasta. Olin muutenkin aika menestyvä ja ahkera opiskelija.



Huhtikuun saavutuksiin lukeutuu myös änärimatsin voittaminen (Eetun kommentit pelin epäoikeudenmukaisuudesta yliviivataan!).

TOUKOKUU

Vappu, lempijuhlani! Se oli todella onnistunut, näin ihmisiä joiden näkemisestä on edelleen hyvä fiilis! Koko toukokuu oli koulustressistä huolimatta aika iloista aikaa, kesä oli jo vallannut Helsingin ja naama sai väriä. Ruotsalaisen puistokausi oli virallisesti alkanut ja kaikkia hymyilytti. Skumppapullot poksuivat ja kesäloma alkoi.




Käytiin myös Tallinnassa luokkaretkellä, joka olikin eläkeläislaivoista ja kökköaikatauluista huolimatta onnistunut reissu! Silloin viimeistään tajuttiin että tää steinerin kerma on aika korvaamatonta.



KESÄKUU

Huh, tää oli onnellista aikaa. Ekan lomaviikon juhlin ja nautin lämmöstä. Pikkukosken kalliot olivat lämpimiä vielä auringonlaskun jälkeen ja ruotsalaisen puunlatvassa oli aina joku. Tokalla lomaviikolla lähdettiin Eetun, Rikun, Siirin ja Veeran kanssa isosiksi riparille, joka oli kokemuksena aivan unohtumaton. Pikkuset olivat joo rasittavia, mutta silti aika pahuksen ihania. Se viikko opetti aika paljon.


Leiriltä lähettiin melkeen suoraan juhannuksen viettoon Eetun mökille, joka on ehdottomasti yksi suhteemme kohokohtia.  Kesäkuussa oli kans huikee Rock the Beach -festari, Green Dayn keikka oli ehdottomasti yksi parhaista. Koko kesäkuu oli siis aika bueno!




HEINÄKUU

Heinäkuu oli työntäyteistä aikaa. Aika rankkaa itseasiassa. Olin koko kuukauden Kumpulassa duunissa, päivät oli pitkiä eikä niihin kauheesti muuta mahtunutkaan kun työ. Onneksi se porukka siellä oli ihan huippu, aamuisin hymyilytti mennä töihin. Muistan sen yhden illan kun istuin keskellä keittiön lattiaa laskujen ympyröimänä, syöden nuudelia ja miettien että tässäkö on tulevaisuuteni. Perhe oli koko kesän mökillä, joten asunnon hoitaminen ja arkijutuista selviäminen yksin oli ajoittain aika raskasta. No, neljän päivän vapaina otin ekan junan Kouvolaan ja lähdin lataamaan akkuja äidin ja muiden supertyyppien luo. Päällimmäiseksi käteen jäi hyvät muistot ja teen kaikkeni että olen siellä ensi kesänä taas!




ELOKUU

#yolo. Palkan kilahtaessa tilalle (itseasiassa pari viikkoa aikaisemmin, kiitos sponssauksesta Siirin äiti) päätettiin Siirin kanssa repäistä ja lähteä Portugaliin kahden viikon varoitusajalla. Otettiin aurinkoa niin että Siiriä luultiin neekeriksi, puhuttiin syvällisiä tähtitaivaan alla niin että alkoi jo ahdistaa, juotiin shotteja ja sangriaa vain siksi että oli halpaa, ostettiin hippivaatteita joita emme ole käyttäneet kertaakaan loman jälkeen ja voitiin hyvin. Ne 10 päivää oli aika ratkaisevasti valmistavia tälle syksylle, oltais oltu aika hukassa ilman niitä.

Elokuussa täytin 17 vuotta. Synttärit eivät menneet ihan putkeen, harva edes onnitteli, tokaisivat vain että " enää vuosi! " (jopa oma isomummoni!). Rakas kultapuppelini meinasi unohtaa synttärini ja itseasiassa naamiaisbileet menivät sivu suun istuessani Meilahden sairaalassa Eetun äkillisen umpisuolentulehduksen takia. Se ei oikeastaan edes haitannut, opin ettei pidä suunnitella mitään liikaa. Koin oloni tärkeä
ksi.



SYYSKUU
Lukion kakkonen pärähti kunnolla käyntiin. " Se lukion paskin vuosi ". Jes. Meidän " Stadin Friiduista " tulikin " Eräjormia " maatalousleirin koittaessa. Me viisi vietimme viikon maatilalla kysellen ampuvatko siilit piikkejä tai mikä on viikate. Se oli aika opettavaista, ei meistä silti taida tulla maalaisvaimoja. En tiedä tuliko meistä kylän vitsi ja elävä legenda, sen verran koomisia taisimme olla hiilihankojen ja paskaläjien kanssa. Silti naurattaa ääneen.




LOKAKUU

Lokakuussa koiteltiin mun rajoja jaksamisen kohdalla. Kokoajan itketti ja ahdisti. Ainakin jälkikäteen tuntuu siltä. Koulussa vaadittiin liikoja ja muutenkin pimeys tuntui loputtomalta. Onneksi en jatkanut muiden syyttelyä vaan tajusin olevani itseni pahin vihollinen.
Syysloman koittaessa rentouduin. Vietin aikaa tehden ruokaa ja chillaillen ihanien ystävien kera. Onneksi mulla on huippumahtavat tukijoukot jotka keskeyttää mun dramatisoinnin sanoen jotain sen tapaista kuin " senkin pöljä ei ole mitään hätää ".





MARRASKUU

Marraskuussa ahdisti tulevaisuus. Tuntui että kokoajan vaadittiin jotain, mihin en pystynyt. Piti tietää mitä halusi ja onnistua siinä. Mitä jos ei tiedä ja mitä jos ei onnistu?
Uskalsin myös pikkuhiljaa avata suuni ja kertoa jos harmitti. Itkeminenkään ei ollut noloa. Pyhäinmiestenpäivänä uskalsin sanoa, että mummua on ikävä. Uskalsin sanoa isille, että nyt helvetti enemmän aikaa yhdessä jooko? Suuni avaamista en ole katunut, tu
rhasta valittaminen on typerää, mutta murheiden patominen on satuttavaa.



JOULUKUU
Joulukuu vilahti ohi samalla vauhdilla kuin tämä vuosikin. Oli pikkujouluja, itsenäisyyspäiväjuhlia, synttäreitä ja joulujuhlia. Kokoajan piti etsiä huulipunaa ja kärventää hiuksia. Joulu meni onnellisissa merkeissä. Aatonaaton ja jouluyön vietin Eetun kanssa syöden kiinalaista ja availlen lahjoja. Eetu jopa suostui mun joulusaunaan, riisipuuron syömiseen ja lumiukon katsomiseen. Muistin taas miltä tuntuu olla superrakastunut. Rakkaus ei saisi olla itsestäänselvyys.

Jouluaaton vietin sen isäni suvun kanssa. Oli kiva olla yhdessä pitkästä aikaa.
On perhe ja suku, jotka hyväksyy just sellasena kun on. Sellaset tukipilarit on aika korvaamattomia.

MITKÄ FIILIKSET?

Nyt on aika huippuonnellinen ja kiitollinen olo. Tää vuosi on antanut niin paljon. Se missä tilanteessa olin tasan vuosi sitten... Onnellinen olin silloinkin, mutta nyt en vaihtaisi yhtään mitään. Vuoden kuluessa jotkut ihmissuhteet ovat hiipuneet uusien tullessa tilalle. Sille ei voi mitään, kaikkia lankoja ei vain voi pitää käsissään. Mitään en kadu, enkä myöskään halua asettaa sen suurempia odotuksia ensi vuodelle. Silmät auki ja hymyillen eteenpäin, jännittävää nähdä mitä kaikkea 2014 tuo tullessaaan!

Onnellista uutta vuotta teille kaikille ihanille lukijoilleni, jotka olette tänäkin vuonna uskollisesti piristäneet päiviäni! Kiitos ja pusuja!

8 kommenttia:

  1. tosi hyvä postaus ! :) tunsitsä ketää tuolt käpyläst ku muutit vai menitkö vaa tutustuu:D? Kirjotat hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon!! no mun poikaystävä hengas paljon käpylässä niin sitä kautta tutustuin! :)

      Poista
  2. tajuttoman hyvin kirjotettu helmikuu!!! Kuvailet täydellisesti käpyläläisiä porukoita:D

    VastaaPoista
  3. hyvä postaus muuten mutt tota neekeri sanan käyttöö kantsis vähä miettii XD kosk toi sana on ollu jo aika pitkää kielletty suomes :) jos sun blogil ois joku 100 000 lukijaa niin siit vois tehä ilmotuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo iteki silmä tarttu tohon sanaan, hups!

      Poista
  4. Hyvin kirjotettu ja todella ihania kuvia! Kaikkee hyvää sulle tälle vuodelle ja toivottavasti siitä tulee hyvä!:)
    -eerika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos samoin sulle, oot huippulukija!

      Poista