perjantai 31. tammikuuta 2014

urasiili täällä hei!

Alkusanat: tiesittekö että RNA:ssa sijaitsee emäs nimeltään urasiili?



Huh, kiirettä pitää. Eka hetki viikossa, kun ehdin istumaan koneella ja kuuntelemaan musiikkia ilman aikataulua. Okei, jos haluaisin saada 10 tuntia unta pitäisi painaa pää tyynyyn nyt. Ehkä joustan aikataulusta hieman. Spotify-soittolistani sekoittuu Roopen skuuttivideoiden streetstyle-biiseihin. Annoin valtuudet puhelimeni käyttöön, ettei tarvitsisi istua eri huoneissa. Pikkutytsyt nukkuu jo, äiti ja isäpuoli ovat viettämässä yhdessä yöelämää pitkästä aikaa. Instagram täyttyy taas bilekuvista perjantain kunniaksi. Ei harmita, tää hetki on hyvä just näin.



Tää viikko on ollut aika tosi uuvuttava. Toivon todella että kolmosvuosi lukiossa olisi helpompi, alan olemaan aika jaksamisen rajoilla välillä. En kylläkään voi syyttää pelkästään koulua, oon nimittäin tehnyt viitttämiljoonaa muutakin asiaa samaan aikaan. Musta on tullut esimerkiksi kirja-arvostelija!  Olin jo unohtanut koko homman, kunnes heräsin aamulla siihen että posteljooni toi ekan pahvilaatikollisen kirjoja luettavaksi. Mua helpottaa että 80% niistä on Puppe-sarjaa, Oskari Kaniinin seikkailuja ja muita lastenkirjoja. Seassa pari teiniromaania. Pelkäsin jo, että joudun lukemaan saaga kaupalla fantasiaa, se ei oo (Twilightia lukuunottamatta!) ollut koskaan mun juttu.
Huomenna joudun heräämään jo ennen yhdeksää ehtiäkseni palaveriin joka käsittelee yhden nettisarjan tekemistä. Mut repästiin nimittäin blogini kautta mukaan käsikirjoitustiimiin! Jännittävää, ei mitään hajua mitä on edessä, mutta vaikuttaa supersiidulta jutulta!
Lisäksi oon mukana kirjoittamassa näytelmätekstiä Kansallisteatterin lavalle. Siinäkin projektissa olen vielä aika kujalla, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta!
En tiedä mitä käsikirjoittajaa musta ollaan nyt värväämässä, hauskinta tässä on nimittäin se että en oo mitään näistä paikoista itse hakenut. Kaikki työt joita olen elämässäni tehnyt, on tarjottu mulle ilman että oon osannut niitä edes hakea. Mun cv:n rivit ja sivut vaan kasvaa kasvamistaan!



Myönnän, että puurran aika paljon kokoajan. Jopa 60% mun koulunkäynnistä menee paremmin kuin ysin jälkeen ikinä! Lopusta ei sitten puhutakaan. Oon oikeesti innossaini tosta salilla käymisestä. Menoa hidastaa tosin uudesta terveellisestä ja tipattomasta elämästäni huolimatta jatkuvat ja pahentuneet migreenikohtaukset, mutta uskon että kaikki on voitettavissa! Nyt vain toivoisin paria vapaapäivää rakkaiden kanssa ilman kelloon katsomista. Silti luulen että tämä energinen ja työntäyteinen elämäntilanne on hyvästä, kunhan voin hyvin enkä stressaisi liikaa. Aika on rajallista, mutta tasapainoilu sen kanssa on taitolaji. Olen aina ollut sitä mieltä että omatessaan hyvän elämänasenteen kaikki haasteet on voitettavissa tilanteesta riippumatta.

Onnellista viikonloppua kaikille ihanille!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

KYSY/ASK/FRÅGA!

Ratkaisin pienen blogikriisini. Se vaati vain oivallusta. Herranjesta tämähän on mun blogi, johon vaan ja ainoastaan mulla on sanavaltaa! Päätin siis poimia blogihaasteiden parhaat palat ja tehdä niiden mukaan speciaalipostauksia. En kuitenkaan julkaise listaa täällä, jollon ei tule aikataulukriisiä, huonoa omatuntoa tai pakonomaista kirjoittamista. Loistava suunnitelma minusta! Toivottavasti tekin tykkäätte, jos ei niin harmi.

Pyöräytetään tämä alkuun kysymyspostauksella! Jos käsite on jollekin vieras, tarkoituksena on siis kysellä minulta kysymyksiä liittyen elämääni, omaan itseeni, mielipiteisiini ja mieltymyksiini yms.. Olkaa rohkeita ja mielikuvituksellisia, olematta kuitenkaan asiattomia, eikö? Tehdään tästä huippupostaus meille kaikille! Aikaa kysyä on viikko. Nyt kipinkapin kyselemään!


lauantai 25. tammikuuta 2014

valtakunnassa kaikki hyvin

Lueskelin Cosmopolitanin uraekstaa ja inspiroiduin. Mulle tuli kamala palo nähdä ja kokea elämääni parikymppisenä. Odotan sitä, että pääsen irtautumaan lukion muotista, luomaan omaa reittiäni. Ei ole enää mitään valmista kaavaa, jota kaikki seuraavat. Aletaan tekemään omia päätöksiä riippumatta muista. Joku lähtee ulkomaille, toinen muuttaa Ouluun ja kolmas perustaa perheen. Mitä minä teen?



Valtakunnassa kaikki hyvin. Tällä hetkellä ei ole ratkottavana yhtäkään kriisiä, ei omaa eikä kenenkään muunkaan. Jännittämäni kaverin treffit menivät odotettua paremmin. Eräs pari sai yön riitelyn jälkeen asiansa kuntoon. Yksi toipui sinkkuahdistuksestaan. Toinen rohkeni kertomaan tunteistaan. Yhdessä perheessä saatiin äiti&tytär -riita sovittua. Raskaustesti näytti negtiivista ja tyttö huokaisi helpotuksesta. Nyt kun kriisit on ratkaistu, ei Rosaa tarvita. Ainakaan tänään.
Itsellänikään ei ole yhtään kriisiä. Torstaina vietimme muruni kanssa vuosipäivää, joka meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Tein lahjaksi ekasta vuodestamme kirjan, joka sai aika hyvän vastaanoton.
 Voi juku, ihan kuin olisi treffeillä ollut. Oon aina vihannut treffeillä käymistä, tuppaan jännittämään niin pirusti että menee ruokahalu ja yöunet. Kun treffiseurana on se kaikista tutuin ja rakkain, jota ei tarvitse jännittää, mikä voisi olla parempaa? Tuli ihan uudelleen rakastunut olo. Liian helposti asioista tulee itsestäänselviä. Nyt muistan miksi juuri tämä poika on niin speciaali ja kaikista maailman miehistä juuri se, kenen kanssa haluan olla. Pus!



Palataan pilvilinnoista maan päälle. Haluan uudistaa blogiani, tehdä mielenkiintoisempia postauksia. Ei pelkkää deep shit -osastoa, eihän? Olisihan teistäkin mukavampi lukea välillä jotain arkisia juttuja? Epäviralliseksi tavoitteeksi voisin ottaa speciaalipostausten helmikuun! Iiks! 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

voittajien viikonloppu

Kriisiä kriisin perään. Mulla on kone auki ja puhelin kädessä, molempien näytölle poksahtelee puhekuplia eri ihmisiltä. Jokaisella on joku kriisi. Tai ei välttämättä edes kriisi. Kysymyksiä johon haluaa vastauksia. Ne eivät häiritse minua, on ihanaa että olen se ihminen jonka kanssa vastauksia näihin kysymyksiin pohditaan. Vastaan mitä itse ajattelen, mutta ne ovat vain mielipiteitä. Yleensä jokainen kriisi liittyy johonkin ihmissuhteeseen. Olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme ihmisiä ympärillemme. Nauramme, rakastumme, petymme, ihastumme uudelleen ja sitten itkemme taas. Miksi yhteisen sävelen löytäminen on niin vaikeaa? Usein ne konfliktit tulevat aina silloin kun ollaan erossa. Ärsyynnymme, vaikka kuitenkin pohjimmaisina niistä tunteista on ikävä. Eriävät näkemykset asioista hiertävät niin että sattuu, silti kaikista kivuliain ajatus on irti päästäminen. Ehkä meidät on luotu tänne taistelemaan. Ehkä rakkaus pitää ansaita. Jokaisen taistelun jälkeen sitä saa enemmän?



Käyntiin pyörähti sattumalta juuri biisi joka oli tasan vuosi sitten maailman tärkein. Tajusin juuri että olen valmis taistelemaan vaikka kuinka että saan pitää kaikki nämä ihmiset ympärilläni. Ihmiset luovuttavat liian helpolla, mutta minä en aio. Päätän ettei otsikko olekaan sarkasmia, hitto vieköön olenhan mä voittaja jos vaan haluan olla!

Energistä viikkoa kaikille supernaisille ja -miehille!

lauantai 11. tammikuuta 2014

tänään on se päivä, kun kaikki on mahdollista!



Perjantai 10. ensimmäistä, kello on 23:55. Just nyt musta tuntuu hirmu onnelliselta. Ei mistään specialista syystä. Väsyttää, tulin kotiin jalat kipeinä ja sormet kohmeessa, söin pellille jääneet vähän kovettuneet nugetit ja ranskalaiset, kaadoin puhelimelleni sweet&sour-kastiketta ja hymyilin itsekseni. Jostain syystä mulla oli ja on hyvä ja levollinen fiilis. Yhteen lauseeseen kiteytettynä, juuri nyt musta tuntuu siltä ettei mun elämästä puutu mitään. Vahvistus siksi, että mun silmä tarttuisi tohon lauseeseen selatessani blogia huomenna, viikon, kuukauden ja vuoden päästä. Oon jotenkin kauheen kiitollinen. En tiedä laukasko nää ajatukset meidän ruotsin kirjan kappale (ekaa kertaa elämässäni oon lukenut kielten tekstikirjasta hyvän ja jopa mielenkiintoisen tekstin " I en Bio " tai " Johans hund  " kappaleiden sijaan. Hyvä Galleri!), joka käsittteli kiitollisuutta ja onnellisuutta. Toisaalta havahduin myös siihen, että yksikään ihmissuhde ei tällä hetkellä repsota. Ei tarvitse stressata. Aika pahuksen hyvä fiilis, toivottavasti tämä kestäisi vielä pitkään!



On kliseistä massameininkiä tää ihmisten uudistautuminen vuoden alkaessa. Ehkä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä se todella on toiminut kohdallani! Tänään kävin ostamassa salihousut, sunnuntaina hommaan salikortin ja siitä se lähtee! Suuri syy tähän onnellisuuteen on myös se, että tein huimia löytöjä tänään aleissa (farkut, kengät ja salihousut=30€)! Lisäksi olen alkanut käymään akupunktiossa migreenini takia, eikä tällä viikolla ole ollut yhtään kohtausta. Ahdistavasta jaksosta huolimatta olen pärjännyt koulussa paremmin kuin ehkäpä koskaan. Ainakin motivaationi on korkeammalla kuin yleensä, joka on mulle oikeastaan tärkeämpää kuin tulokset. Vaihdoin a-ruotsin b-ruotsiin, joka oli hyvä päätös. Mulla on tosi freesi olo!

Ah, toivoisin niin että tää mun balanssi jatkuis pitkään! Mun suurimmat ongelmat on ainainen stressaaminen ja liikaa suunnitteleminen. Kaikki ongelmat puolittautuisivat, jos saisin kitkettyä noi luonteenpiirteet pois kokonaan. Jos kerta pystyn mihin vaan, niin tuskin ne mun vauhtia pysäyttää! Energian täyteistä viikonloppua kaikille!

 ( Siiri 04/08/2013 Portugal)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

MURUMANIA 3v!!



Wou! Tää blogi on ollut nyt pystyssä tasan 3 vuotta! Hurjaa.. En toivo että kukaan sen suuremmin ekojen vuoden postauksia lukee, sen verran hukassa vielä olin tässä hommassa. Välillä on avauduttu liikaa ja välillä taas sellaisista asioista jotka eivät yksinkertaisesti kiinnosta KETÄÄN. Onneksi kehitystä on tapahtunut. Olen oikeastaan aika ylpeä tästä blogista juuri nyt. UV-postaus räjäytti tilastot ja kiilasi luetuimpien postausten kärkipaikoille. Bloggerin lukijapaneeli ei näemmä paljasta lukijoiden läheskään oikeaa määrää, joskus teitä on jopa viisi kertaa enemmän mitä se antaa ymmärtää. Vau!

Tässä vähän tilastoja:

Lukijoita bloggerin kautta: 62 (hei sinä yksi lukija, minne lähdit?)
Sivun katselukertoja: 38 610
Julkaistuja postauksia: 336
Julkaistuja kommentteja: 649
Suosituin postaus: Yäk, mikä muotimoka! 1474 katselukertaa (Tän postauksen suosiota en vaan ymmärrä, tahallani jätin linkin pois!)

Kiitos teille kaikille, ootte ihan huippuja! Tästä blogista on tullut mulle supertärkeä, kliseisestä ilmaisusta huolimatta -henkireikä. Mulla on teille paljon annettavaa, johon ajanpuute on ainoa este. Olkaa siis kärsivällisiä, kyllä mulla paloa ja inspistä riittää! Postaustoiveetkin ovat toki aina tervetulleita! Tää blogi on kehittänyt mua ihmisiä ja avannut uusia ovia niin sosiaalisella puolella kuin työrintamallakin. Odotan innolla mitä kaikkea on vielä edessä!

Tärähtänyt rosaboss kiittää yhteisistä vuosista, samalla menolla ja kahta kauheampana eteenpäin!

perjantai 3. tammikuuta 2014

älä ajattele sitä mitä pelkäät ja vihaat, vaan sitä mitä uskallat ja rakastat

En tykkää kävellä yksin kotiin, jos on pimeää. En muutenkaan oikeen tykkää pimeästä tai yksinolosta, vaikka yöeläjä olenkin. Sitä tunnetta ei kuitenkaan voita mikään, kun vihdoin pääsee kotiin. Täytin koko lautaseni kukkuralleen eri ruokalajeja, meinasin päivittää siitä kuvan instagramiin mielenosoitukseksi kaikille niille jotka väittävät etten muka syö #inyourface #bitches.

Syötyäni menen yläkertaan. Sitten seuraa lempparihetki:



Rakastan mun uutta pyjamaa. Rakastan mun nasusukkia. Rakastan mun uusia vaaleanpunasiirappisia lakanoita. Rakastan tätä suklaata jossa lukee Rose (okei en ole edes maistanut sitä vielä, mutta yleensä jos tuotteissa lukee jotain Rosan tapaista riittää). Rakastan ystäviäni jotka kuuntelevat hyvää musaa, ah mitä soittolistoja! Pidän illoista, tai no öistä. Näissä on sitä jotain. Lähes kaikki parhaat asiat tapahtuvat yöllä.

Tom Odell - Another Love (Zwette Edit)


Öistä puheenollen, uusivuosi! Se oli loistokas. Vietin sitä jälleen uskollisesti ykkös-homieni Saden kanssa. Matkaan mahtui myös monia muita superihmisiä, jotka ovat tehneet tästä vuodesta täydellisen. Taiskille ehdittiin 23:58, melkein sain astmakohtauksen siitä juoksemisesta. Silti ehdin kaapata syliini sen tärkeimmän vuoden vaihtuessa.
Seuraava päivä menikin vessanpönttöä halaillessa ja polven ruhjeita ihmetellessä, täten julistan tipattoman tammikuun alkaneeksi!



(Huomatkaa skumppapullon teksti: ROSA! Ja hei, tää suklaa muuten on hyvää! Rosé-pippuri suklaassa toimii!)

Tässä vielä yksi asia mitä rakastan!



Melkein kun Jeffrey Campbellit mutta 200€ halvemmat, kyllä etsivä löytää!

ps: kiitos The Year 2013 -postauksen huippusuosiosta! Sitä on katsottu lähes 300 kertaa, joka on tälle puljulle aika paljon! Pyydän anteeksi kaikilta teiltä jotka pahoititte mielenne nimenne puuttumisesta. Tehkääpä ensi tänä vuonna jotain huippumerkittävää, ehkä teidän naamanne loistaa siellä sitten seuraavan vuodenvaihteen koittaessa!