perjantai 31. tammikuuta 2014

urasiili täällä hei!

Alkusanat: tiesittekö että RNA:ssa sijaitsee emäs nimeltään urasiili?



Huh, kiirettä pitää. Eka hetki viikossa, kun ehdin istumaan koneella ja kuuntelemaan musiikkia ilman aikataulua. Okei, jos haluaisin saada 10 tuntia unta pitäisi painaa pää tyynyyn nyt. Ehkä joustan aikataulusta hieman. Spotify-soittolistani sekoittuu Roopen skuuttivideoiden streetstyle-biiseihin. Annoin valtuudet puhelimeni käyttöön, ettei tarvitsisi istua eri huoneissa. Pikkutytsyt nukkuu jo, äiti ja isäpuoli ovat viettämässä yhdessä yöelämää pitkästä aikaa. Instagram täyttyy taas bilekuvista perjantain kunniaksi. Ei harmita, tää hetki on hyvä just näin.



Tää viikko on ollut aika tosi uuvuttava. Toivon todella että kolmosvuosi lukiossa olisi helpompi, alan olemaan aika jaksamisen rajoilla välillä. En kylläkään voi syyttää pelkästään koulua, oon nimittäin tehnyt viitttämiljoonaa muutakin asiaa samaan aikaan. Musta on tullut esimerkiksi kirja-arvostelija!  Olin jo unohtanut koko homman, kunnes heräsin aamulla siihen että posteljooni toi ekan pahvilaatikollisen kirjoja luettavaksi. Mua helpottaa että 80% niistä on Puppe-sarjaa, Oskari Kaniinin seikkailuja ja muita lastenkirjoja. Seassa pari teiniromaania. Pelkäsin jo, että joudun lukemaan saaga kaupalla fantasiaa, se ei oo (Twilightia lukuunottamatta!) ollut koskaan mun juttu.
Huomenna joudun heräämään jo ennen yhdeksää ehtiäkseni palaveriin joka käsittelee yhden nettisarjan tekemistä. Mut repästiin nimittäin blogini kautta mukaan käsikirjoitustiimiin! Jännittävää, ei mitään hajua mitä on edessä, mutta vaikuttaa supersiidulta jutulta!
Lisäksi oon mukana kirjoittamassa näytelmätekstiä Kansallisteatterin lavalle. Siinäkin projektissa olen vielä aika kujalla, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta!
En tiedä mitä käsikirjoittajaa musta ollaan nyt värväämässä, hauskinta tässä on nimittäin se että en oo mitään näistä paikoista itse hakenut. Kaikki työt joita olen elämässäni tehnyt, on tarjottu mulle ilman että oon osannut niitä edes hakea. Mun cv:n rivit ja sivut vaan kasvaa kasvamistaan!



Myönnän, että puurran aika paljon kokoajan. Jopa 60% mun koulunkäynnistä menee paremmin kuin ysin jälkeen ikinä! Lopusta ei sitten puhutakaan. Oon oikeesti innossaini tosta salilla käymisestä. Menoa hidastaa tosin uudesta terveellisestä ja tipattomasta elämästäni huolimatta jatkuvat ja pahentuneet migreenikohtaukset, mutta uskon että kaikki on voitettavissa! Nyt vain toivoisin paria vapaapäivää rakkaiden kanssa ilman kelloon katsomista. Silti luulen että tämä energinen ja työntäyteinen elämäntilanne on hyvästä, kunhan voin hyvin enkä stressaisi liikaa. Aika on rajallista, mutta tasapainoilu sen kanssa on taitolaji. Olen aina ollut sitä mieltä että omatessaan hyvän elämänasenteen kaikki haasteet on voitettavissa tilanteesta riippumatta.

Onnellista viikonloppua kaikille ihanille!

2 kommenttia: