lauantai 25. tammikuuta 2014

valtakunnassa kaikki hyvin

Lueskelin Cosmopolitanin uraekstaa ja inspiroiduin. Mulle tuli kamala palo nähdä ja kokea elämääni parikymppisenä. Odotan sitä, että pääsen irtautumaan lukion muotista, luomaan omaa reittiäni. Ei ole enää mitään valmista kaavaa, jota kaikki seuraavat. Aletaan tekemään omia päätöksiä riippumatta muista. Joku lähtee ulkomaille, toinen muuttaa Ouluun ja kolmas perustaa perheen. Mitä minä teen?



Valtakunnassa kaikki hyvin. Tällä hetkellä ei ole ratkottavana yhtäkään kriisiä, ei omaa eikä kenenkään muunkaan. Jännittämäni kaverin treffit menivät odotettua paremmin. Eräs pari sai yön riitelyn jälkeen asiansa kuntoon. Yksi toipui sinkkuahdistuksestaan. Toinen rohkeni kertomaan tunteistaan. Yhdessä perheessä saatiin äiti&tytär -riita sovittua. Raskaustesti näytti negtiivista ja tyttö huokaisi helpotuksesta. Nyt kun kriisit on ratkaistu, ei Rosaa tarvita. Ainakaan tänään.
Itsellänikään ei ole yhtään kriisiä. Torstaina vietimme muruni kanssa vuosipäivää, joka meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Tein lahjaksi ekasta vuodestamme kirjan, joka sai aika hyvän vastaanoton.
 Voi juku, ihan kuin olisi treffeillä ollut. Oon aina vihannut treffeillä käymistä, tuppaan jännittämään niin pirusti että menee ruokahalu ja yöunet. Kun treffiseurana on se kaikista tutuin ja rakkain, jota ei tarvitse jännittää, mikä voisi olla parempaa? Tuli ihan uudelleen rakastunut olo. Liian helposti asioista tulee itsestäänselviä. Nyt muistan miksi juuri tämä poika on niin speciaali ja kaikista maailman miehistä juuri se, kenen kanssa haluan olla. Pus!



Palataan pilvilinnoista maan päälle. Haluan uudistaa blogiani, tehdä mielenkiintoisempia postauksia. Ei pelkkää deep shit -osastoa, eihän? Olisihan teistäkin mukavampi lukea välillä jotain arkisia juttuja? Epäviralliseksi tavoitteeksi voisin ottaa speciaalipostausten helmikuun! Iiks! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti