sunnuntai 19. tammikuuta 2014

voittajien viikonloppu

Kriisiä kriisin perään. Mulla on kone auki ja puhelin kädessä, molempien näytölle poksahtelee puhekuplia eri ihmisiltä. Jokaisella on joku kriisi. Tai ei välttämättä edes kriisi. Kysymyksiä johon haluaa vastauksia. Ne eivät häiritse minua, on ihanaa että olen se ihminen jonka kanssa vastauksia näihin kysymyksiin pohditaan. Vastaan mitä itse ajattelen, mutta ne ovat vain mielipiteitä. Yleensä jokainen kriisi liittyy johonkin ihmissuhteeseen. Olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme ihmisiä ympärillemme. Nauramme, rakastumme, petymme, ihastumme uudelleen ja sitten itkemme taas. Miksi yhteisen sävelen löytäminen on niin vaikeaa? Usein ne konfliktit tulevat aina silloin kun ollaan erossa. Ärsyynnymme, vaikka kuitenkin pohjimmaisina niistä tunteista on ikävä. Eriävät näkemykset asioista hiertävät niin että sattuu, silti kaikista kivuliain ajatus on irti päästäminen. Ehkä meidät on luotu tänne taistelemaan. Ehkä rakkaus pitää ansaita. Jokaisen taistelun jälkeen sitä saa enemmän?



Käyntiin pyörähti sattumalta juuri biisi joka oli tasan vuosi sitten maailman tärkein. Tajusin juuri että olen valmis taistelemaan vaikka kuinka että saan pitää kaikki nämä ihmiset ympärilläni. Ihmiset luovuttavat liian helpolla, mutta minä en aio. Päätän ettei otsikko olekaan sarkasmia, hitto vieköön olenhan mä voittaja jos vaan haluan olla!

Energistä viikkoa kaikille supernaisille ja -miehille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti