keskiviikko 26. helmikuuta 2014

rosa, ota iisii, elämä on liian siistii!

Pitäis ehkä höllätä vähän. Menee aika lujaa. Ongelmana on se, etten osaa kieltäytyä. Pohjimmiltani oon mielestäni aina ollut aika laiska ja ehkä vähän vastuuntunnoton. Kontorollifriikki ei todellakaan oo sana joka sopii tähän tyttöön. Miksi kuitenkin lähden koulusta ehdottomasti aikaisintaan kolmelta, usein viideltä, kun taas suurin osa luokkalaisistani on koulussa n. 10-14? Havahduin että mun "vapaapäiviä" on joka toinen lauantai, jolloin yleensä käyn kuitenkin siivoamassa isomummollani. Mulla ei ole käytännössä siis yhtäkään päivää jolloin voisin herätä milloin haluan ja tehdä mitä mieli silloin tekee. Kuinka tässä nyt näin kävi?

Ajatuksena ihan helvetin ahdistavaa. Rosa 17v, arjen vanki. Mihin meni ne paljon puhutut " huolettomat nuoruusvuodet ", jolloin ei pitäisi olla huolta huomisestä. Keski-ikäisten huurtuneita muistikuvia, kuka nuori ei muka olisi huolissaan huomisesta? Raaka totuus on se, että opiskella on pakko ja töitä on pakko tehdä mikäli haluaa pärjätä. Shit, ei siis ole muita vaihtoehtoja.


Kerroinhan teille olevani nykyyän lastenkirjakriitikko? Tässä iltalukemiseni...

Olen suhteellisen tottunut tähän järjestelmään, jos vaan osaan hoitaa päivän kerrallaan. Työmäärän kasvaessa menee voimat, tulevan aikataulun miettimisessä toivo. Eläkäämme siis tässä hetkessä ja nyt. Mietin vain, että joku päivä olen kiitollinen itselleni ja hymyilen tyytyväisenä. Ne keitä nyt kadehdin vapaa-aikansa takia, voivat olla silloin kusessa kun minä olen jo voitolla.

Tosiaan, pitäisi oppia sanomaan ei. Pysähdyin hetkeksi miettimään ja tajusin että joka päivä sanon jollekin projektille joo. Tai jos joku tarvitsee apua tai tarjoaa työtä. Miksi kieltäytyisin? Äh, kohta se raja oikeasti tulee vastaan. Niin kellotaulu, kuin oma hyvinvointikin. Rosa, ota iisii. Pahin pelkoni on migreeni, joka aamu ravistan ensimmäiseksi päätäni varmistaakseni ettei päähän satu. Jokaisessa jutussa pitää ottaa huomioon mahdollinen migreenikohtaus ja pitää särkylääkkeitä aina mukana. Ehkä stressi voisi olla osasyy niiden syntymiseen? Hups. Toisaalta, eniten migreenejä saan lomalla ja viikonloppuisin. Ehkä aivoni ovat liian kireällä ja stressin purkautuessa menee silmät solmuun ja pää halkeaa. Ei tsiiisus, tarviin yhden viikonpäivän lisää!


Arjen pieniä iloja= uusi cosmo ja lempparisuklaata!

Onko kellään samanlaisia ongelmia vai vedänkö oikeasti liian lujaa? Rentouttavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

perjantai 21. helmikuuta 2014

me ollaan täällä, älä pelkää



The Neigbourhood-Afraid

 Kivaa, että tykkäsitte viime postauksesta! Avarsin perheelleni taas uusia ovia selittämällä bloggauksesta, Vaasan Ruispalojen kuvaaminen kirvoitti nimittäin muutamia kysymyksiä. Mummoni halusi tietää mikä on instagram ja isäpuoleni ihmetteli WhatsAppin tarkoitusta. Miksi ihmiset muka haluavat chattailla keskenään? Mummoni kauhistui kertoessani Facebookissa kiertävästä Beer Challenge -haasteesta. Pikkusiskoni komppasi Mustan Barbaarinkin tekevän niitä juttuja. En ihan ymmärtänyt sitä yhtäläisyyttä, mutta tärkein pointti taisi olla " me pinnalla olevat teinit " vastaan " vanhat kurttuiset kalkkikset ". Silloin on oleellista sanoa vain jotain yoloswagin tapaista, ennemmin kuin " Siis häh? ".



Tosiaan mummoni tuli Portugalista hiihtolomaviikoksi tänne. Mummoa viedään kuin pässiä narussa, ei se paljoa oo ehtinyt turhia istuskelemaan. Tänään mummoni ja äitini ovat juhlimassa, minun ollessa babysitterinä. Moneskohan perjantai-ilta tämä on, huolestuttavaa(ko)? En usko, suurin osa lomasta on mennyt lepäämiseen ja rentoutumiseen hyvässä seurassa. Pari tyttöjen iltaa, sukua, salia ja hyvää ruokaa. Tänään pikkuserkkuni oli käymässä ja pääsin taas muistelemaan minkälaista on ysiluokkalaisen elämä. Eilen täällä oli mummobileet, juhlistettiin Roopen myöhäisiä synttäreitä. Meillä on ihan kahjo suku, mutta huippu silti.


Tajusin perheen ja suvun tärkeyden entistä paremmin. Ne on mun juuret. En siteeraa Antti Tuiskua, vaan oivallan. Ne on ne, jotka tietää parhaiten mistä tuun ja minkälainen lapsi olin. Ne tajuu mun perheen eikä sitä tarvitse sen suuremmin selitellä. Tässä ollaan me ja meillä on tällänen meininki. Vaikka yhteyttä ei pidettäiskään paljoa, silti ne on aina siellä. Ne ei tiedä kunnolla mitä mun elämässä on meneillään, mutta ne tietää kuka mä oon. Niille mä oon tarpeeks. Ei ne muhun pety, koskaan. Mitä ikinä tapahtuukin, ne on mua vastassa ja nostamassa pystyyn. Ei mun tarvii pelätä, että epäonnistun. Niille mä oon silti sankari ja ylpeyden aihe. Mä oon meidän hienon suvun jatkaja, jonka perään ne katsoo hymyillen. Ne on auttanut mut alkuun ja turvaa selustan. Taputtaa selälle kun onnistun ja halaa kun epäonnistun. Ne on mun suku, ihan korvaaton jengi. Ei tarvii pelätä.




tiistai 18. helmikuuta 2014

ruokajutut joita ilman en voisi elää!

Johan sitä on oltu syvällisiä ja apaattisia tällä viikolla. Pois se minusta! Juuri nyt on kovinkin onnellinen olo, varovasti hymyilyttää. On siis aika pinnalliselle, mutta ei suinkaan vähäpätöiselle postaukselle: must have items in my kitchen! Omaa asuntoahan minulla ei ole, mutta tämä postaus pohjautuu suurelti niiltä ajoilta kun olen elellyt pidempiä aikoja yksin kotona. Nyt avaan keittöni ovet teille, tervetuloa ruokatottumuksieni pariin!

Aamupala:



Marli: Vital Karpalo-Rypäle-mehu

Karpalomehu ei ole minulle mieltymys, se on pakkomielle. Juon sitä ensimmäiseksi aamulla, ennen kuin lähden ovesta ulos, heti kun tulen takaisin kotiin ja silloin kun minulla on tylsää. En muuten tykkää mehuista, mutta karpalomehu on jumalten juoma. Toinen samantyyppinen addiktio on normaali kokis, mutta sitä juon yleensä kodin ulkopuolella. Suurin syy siihen on kokisnälkäiset ja kofeiiniherkät pikkusisareni.




Bellarom: French Blend -kahvi (Lidl)

Aamun ekan karpaloryypyn jälkeen on pakko saada kahvia. Suodatinkahvi kelpaa vain hätätapauksissa. Maailman paras homemade-kahvi syntyy mutteripannussa kuumentamalla. Maidon lämmitän mikrossa/hellalla ja vaahdotan sen IKEA:sta ostetulla maitovaahdottimella (kiitos Eetun iskä!). Makeutan kahvin intiaanisokerilla. Tätä parempaa ei oo!



Vaasan Ruispalat



Valio: Oivariini (normaalisuolainen)



Atria: 100% kalkkunaleike

Paras yhdistelmä ikinä: karpalomehu+tuore ruisleipä kalkkunalla! Punaista lihaa en oo ikinä elämässäni syönyt, mutta kalkkuna on must! Juustostakaan en tykkää leivän päällä. Ei oo tuoreen ruisleivvän tuoksua voittanutta!
Lounas:



Mama: Chicken Flavour (kananmakuinen nuudeli)




Rainbow: Wokvihannekset 




Rainbow: Pienet ananaspalat ananasmehussa

Nuudelit, mikä jumalten keksintö. Nuudeliwokki on ehkä maailman helpoin ruoka ikinä ja menee alas mihin vuorokauden aikaan tahansa. Maman kananuudelit on tärkein juttu, ananas toiseksi tärkein. Kaapissa pitää olla AINA ananasta, ilman ananasta moni asia (esim. pizza) ei maistu miltään. Rosan bravuuriwokkiin voi kuulua lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja, kanaa/tonnikalaa, siemeniä, kananmuna, herkkusieniä ja wokkivihanneksia. Tykkään!

Päivällinen:


Valio: ruokakerma



Mozzarella&pesto (merkillä ei juurikaan väliä)

Unohdin kuvata pastat, hups. Helppo ykköspäivällinen syntyy pastasta ja pestosta, kastike sipulista, ruokakermasta, kaapista löytyvistä vihanneksista ja tonnikalasta/kanasta.

Naposteltavat:




Goldessa: tuorejuusto Chives, tosin Garlic on vielä parempaa! (Lidl)



Fin Carré: Milk Chocolate Fruit&Nut (Lidl)

Oon ihan hulluina juustoihin, paitsi leivän päällä. Kuvassa olevan tuorejuustorinkulan voin syödä yhdeltä istumalta, samoin mozzarellakimpaleen. Brie-valkohomejuustokin on herkkua. Ja leipäjuusto, etenkin lämmitettynä (olen sulattanut pari muovilautasta lämmiteltyäni juustoa öisin mikrossa, hups). Toinen intohimoni on suklaa, etenkin maitosuklaa. En tykkää kauheasti muista karkeista, mutta kaikki keksit ja karkit joissa on suklaata, kelpaavat kyllä. Tämänhetkinen lempparini on kuitenkin kuvassa esiintyvä levy. Country Cookiesit ovat myös herkkua, tosin syön niitä vain Eetun kanssa.

   . . .

Tottakai syön muitakin ruokia ja monipuolisimpia aterioita, mutta nämä ovat ne ainekset joita ilman on aika hankala saada mitään aikaiseksi. Kaikki kuvissa esiintyvät ainekset ovat myös edullisia, joten opiskelijabudjetin köyhyyspäivien pelastus on etenkin Lidl. Lidliä kohtaan on turhan negatiivisia mielipiteitä, esimerkiksi parhaat vihannekset löytyvät ilman muuta Lidlistä! Suosittelen lämpimästi!

Onko lukijoiden seassa ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka-aiheiset postaukset? Voisin joskus jakaa ruoanlaittokokemuksiani ja uusia huippureseptejä, nam! Rentouttavaa hiihtolomaa kaikille, syökää paljon!



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran

Elämä on peliä, myönnän sen. Emme halua ajatella sitä niin, mutta silti selviämisessä on kyse siitä kuka on vahva. Vaikeuksia ja ongelmia ei pysty välttämään, ydin piilee siinä kuka niistä selviää ja millä tapaa.



Pikkuveljeni itki vuolaasti tänään, ajatus luokalle jäämisestä ja kaverieden menettämisestä tuntui ylitsepääsemättömältä. Menetyksen tuskaahan me varmaan eniten pelätään. Yksin jäämistä. Ainakin minä.
" Elämä on niin epäreilua! ", veljeni huusi. Niin on, tiedän varsin hyvin mitä tarkoitat. Mitä vanhemmaksi tulet sitä raastavampaa tästä tulee. Emme me sille mitään voi. Pitää vain olla voimakas, taistella itsensä vaikeuksien kautta voittoon.

Mutta kuka oikeastaan on vahva? Siiri ihasteli eilen sitä, miten vahva olen. En halunnut jäädä peiton alle murehtimaan elämän tuomia kolhuja, lähdin salille, aamulla heräsin kouluun enkä antanut itseni vajota epätoivoon. " Kerta kerralta noista tunteista tulee helpompia käsitellä ". Niin, mutta mä koen näitä tunteita ekoja kertoja. Hän, joka on kokenut ne jo kymmeniä kertoja ja jatkaa eteenpäin porskuttamista edelleen, on se VAHVA tässä pelissä.



Eräs ystäväni avarsi minulle menneisyytensä ovea muutama kuukausi sitten. Se oli tärkeä hetki, taisin kirjoittaakin siitä jotain aikaisemmin. Siinä me istuimme öisen Ruoholahden taivaan alla ja kuuntelin hiljaa uppoutuneena sanoihin. Silloin ymmärsin miten "helppo" elämä minulla on ollut. Kolhuja on ollut niin vähän. Taidan olla aika haavoittuvainen. Tämä ystäväni kertoi yrittäneensä itsemurhaa seitsemän kertaa. Niiden taustalla oli masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia sellaisessa mittakaavassa jota en itse pysty edes käsittämään. Omat suruni tuntuivat yhtäkkiä aika mitättömiltä. Lopuksi hän naurahti ääneen kerrottuaan kaiken. Kun tuollaisten kolhujen jälkeen nauraa edelleen ja onnistuu luomaan niin paljon hyvää ympärilleen... Silloin on todellinen voittaja.



Ilman tälläisiä ihmisiä jaksaisin tuskin itsekään olla taistelija. Olisin se luovuttaja joka jäisi peiton alle nyyhkimään. Onneksi en ole yksin. Pohjalle putoaminen ei ole edes vaihtoehto, kun on niin vahva tukiverkosto alla. En ole ikinä ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi valittaa elämäntilanteistaan loputtomasti, aika usein joka tilanteesta löytyy jotain positiivista. Okei, ehkä ne asiat voisivat olla paremminkin, mutta aika usein on se huonompikin vaihtoehto olemassa.



Kaikki on hyvin niin kauan kun on toivoa, eikö? Älkää siis luovuttako, taistelkaa!

tiistai 11. helmikuuta 2014

musiikkia helmikuun haasteisiin

Mulla olis paljon asioita ja tunteita, joista haluaisin kirjoittaa. Siltikään en löydä sanoja niiden kuvailemiseen. Tänäänkin jokainen hetki, jolloin olen ollut edes vähän yksin, on mennyt musiikin kuuntelemiseen. Siksipä päätin jakaa teille juuri tänään eniten sydäntäni lähellä olleet biisit. Ne kertovat kaikesta kaiken paremmin kuin sanahelinä.



Bastille-Bad Blood


Radical Face-Welcome Home, Son




Franz Ferdinand-Take Me Out


The Fray-Love Don't Die


Of Monsters and Men-Dirty Paws




Arctic Monkeys-Do I Wanna Know?


Bon Iver-Skinny Love


Band Of Horses-The Funeral




Pakko se raja on joskus vetää. Hyvää musiikkia on niin paljon. Nyt hyvää yötä. Loppuun vielä viikon mottoni, jonka avulla jaksoin hymyillä eilen, tänään ja tulen tekemään niin huomennakin.

" Stay strong, move on,
smile brighter, be a fighter "

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

VASTAUKSET!

Vihdoinkin! Kiireille on monta syytä, koulu, "työt", pikkuveljen synttärit, migreenikohtaukset, sali, elämä. Arvatkaa mitä? Nyt ei ole kiire minnekään! Oiva hetki siis vastauspostaukselle. Kiitos teille kysymyksistä, niitä tuli oikein kiitettävästi. Tästä tää lähtee!

Mistä saat inspiraation sun pukeutumiseen? Vastaantulijoilta, katalogeista, instagramin fashion-sivuilta, ystäviltä ja loput omasta päästä.

Kuka on kaunein henkilö jonka tiiät? Apua. Kaunein? Kaikki mun rakastamat ihmiset on kauniita kun ne hymyilee ja on onnellisia. Inhoan ihmisten luokittelemista, joten en nimeä ketään tiettyä.

Mitä mieltä oot homoavioliitoista ja pitäiskö ne mielestäsi laillistaa?
Ehdottomasti. Toivon ettei vuoden päästä tätä kysymystä olis enää olemassa. Jokaisella on täysi oikeus rakastaa sitä kenestä tykkää. Olen kirkolla töissä, mutten silti allekirjoita kirkon mielipidettä tästä. Jos kerta kirkon tarkoitus on tukea meitä kaikkia erilaisia ihmisiä (nuoria, vanhoja, kehitysvammaisia, maahanmuuttajia, yksinäisiä ja omaisuutensa menettäneitä) miksei homojakin tueta? Tässä maailmassa on nyt jo liikaa ihmisiä, joten en ymmärrä miksi kielteisiä mielipiteitä perustellaan sillä etteivät homoparit voi saada lapsia. Mikäli kristityt parit kuitenkin haluavat perheen, miksi ihmeessä heille ei voida myöntää adoptio-oikeutta? Niin paljon lapsia on heitteillä ja hyvistä vanhemmista on pula! Onko sillä mitään väliä onko isejä/äitejä kaksi vai yksi?

Unelmien lomamatka? Aurinkoa, huippuseuraa, shoppailua, rantabaareja, kokemuksia. Tällä hetkellä mun unelmamatka vois olla vaikka Mallorcalla, mutta must to do -listalla on ainakin Australian ja Indonesian matka!

Minkä taidon haluaisit? Pienenä halusin osata hengittää veden alla, eli varmaankin se. Lentotaito ei oo koskaan liiemmin kiehtonut. Ajatustenluku ja ennustaminen olis ahdistavaa.
Naiset haluavat täydellistä tasa-arvoa. Silti miehen täytyy tienata enemmän, oltava pidempi, lihaksikkaampi jne. Eikö tasa-arvoa olisi se, että mies voisi olla lyhyempi, tienata vähemmän ja silti olla potentiaalinen kumppani? Väitteesi on aika yleistävä. Uskon kyllä, että tälläisiä pareja on etenkin minua vanhemmassa sukupolvessa. Jos kuitenkin mietin omia ja ystävieni parisuhteita, ei mainitsemillasi asioilla ole suhteessa juurikaan väliä. Itse käyn töissä ja salilla, kun taas poikaystäväni ei. Itseäni se ei ole häirinnyt, pääasia että sentään toisella on rahaa. En tiedä onko tuloeroilla enemmän väliä avoliitoissa, mutta lihasten koolla ja pituudella ei ole kyllä mitään merkitystä. Elämme 2000-lukua, jolloin jokaisella on oikeus rakastaa tyttö tai poikaa, lyhyttä tai pitkää, nuorta tai vanhaa, suomalaista tai ulkomaalaista, köyhää tai rikasta, eikö?
Lempiväri?
Koralli, turkoosi ja kulta.


Kolme asiaa, joita ilman et voisi elää?
Apua. Musiikki, ihmiset ja rakkaus.

Paras kaveri?
Vihaan tota sanaa, ei mulla ole ketään parasta. Mulla on rutosti hyviä ystäviä.

Liikutko jossain tietyssä kaveriporukassa?
Joo, vuoden ajan oon ollut aika paljon Käpylässä. Steinerissa meillä on kans aika tiivis porukka. Isosten kesken ollaan ainakin oltu aika läheisiä, tosin se porukka on vähän epämääräinen käsite nykyään.

Kesä vai talvi?
Kesä, ehdottomasti!

Karkit vai sipsit? 
Suklaa!

Mitä mieltä oot kiusaamisesta? No mitä mieltä tästä voi olla? Joo, kannatan! Oon vähän äitiini tullut siinä suhteessa, etten oikeen osaa olla paikallani jos jotain kiusataan. Mä oon se nolo sisko, joka mesoaa leikkipuistossa jos jotain kiusataan.

Onko sua kiusattu?
Ei onneksi.
Mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä? Ystävät, rakkaus, perhe ja terveys. Kun noi asiat on kunnossa, saa olla onnellinen. Jos ei ole, on usein elämänasenteessa korjaamisen varaa.

Mikä saa sinut onnelliseksi?
Kuulla se, että olen jollekin tärkeä tai että saan jonkun voimaan hyvin.

Onko sinun helppo tutustua uusiin ihmisiin? No on, ellei se toinen ole joku ihan tuppisuu.  

Minkälainen olet luonteeltasi?
Puhelias, usein aika iloinen, pyrin olemaan positiivinen ja optimistinen. Riippuvainen aika paljon muista ihmisistä. Tulevaisuuteen katsova, haluan suunnitella kaiken etukäteen niin että on joku suunitelma jota pitkin edetä. Analysoin ja pohdin paljon, joka johtaa stressaamiseen. Osaan olla vakava tarvittaessa, mutta suurimman osan ajasta olen kaikkea muuta.

Mitä vaatetta ilman et pärjäisi? Nahkatakkia! Converset on kans aika must. Ja aurinkolasit! Nyt ymmärrätte miksei talvipukeutuminen oo mun juttu!

Suosikki vaatekauppasi?
 Apua tuli kauhea oikosulku, mistä mä ostan mun vaatteet!? Carlings, H&M..?
Vaikein asia jonka olet kokenut? 
Mummun kuolema ja ero ekan poikaystävän kanssa.


Haluaisitko tatuoinnin?
Ehkä, mutta vasta silloin kun on joku superhyvä idea. Jos sellaista ei tule, en ota.


Unelma ammattisi?
Olisin toimittaja, joka kiertelisi ympäri maailmaa ja kirjoittasi kolumnia siitä mitä näkee. Sitä kohti! 

Mitä kuuluu? 
Itse asiassa aika hyvää, loisto lauantai tulossa täynnä mahdollisuuksia! 

Esine mitä ilman et voisi elää?
Puhelin+kuulokkeet!

Mitä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Musiikkia, hyvän kaverin ja kannettavan keittiön!

Uskotko kummituksiin?
En haluaisi, mutta silti mä pelkään nykyään ihan törkeesti olla yksin kotona. Näen ja kuulen outoja...

Missä kaupungissa haluisit asua?
Australiassa jossain, New Yorkissa tai Tukholmassa!

Mitä asioita haluisit kokea/tehdä elämäsi aikana? 
Matkustaa paljon, saada lapsia ja olla ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan.

Lempinäyttelijä?
Johnny Depp, eh-dot-to-mas-ti! (Vaihdoin juuri puhelimeni taustakuvaksi Johnnyn )

Miten/missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Silloin olen 27.. Olen kiertänyt maailman, löytänyt oman paikkani ja asettunut aloilleni. Kihloissa ja suunnittelemassa ensimmäistä lasta. Ihan näin ajatuksena! 

Mistä unelmoit?
Kylläpä nyt kysellään unelmia! Unelmoin hyvästä elämästä.
 

Paras paikka maailmassa? Eetun vieressä! Tai sit biitsillä ottaen aurinkoa uimisen jälkeen, ah!Missä lukiossa oot? Steiner-lukiossa.

Millon valmistut? Toivottavasti keväällä 2016 viimeistään.

Sun ja sun poikaystävän suhteesta enemmän tietoa? Mitä ihmeen tietoa?! Vuosi ollaan oltu yhdessä ja ihan kivasti menee!

Minkä ikänen sun jätkä on ja miten tapasitte? Eetu on -97 ja tavattiin isosporukan kautta.

Minkälaisista ihmisistä pidät? Positiivisista, suvaitsevaisista, sosiaalisista ja ymmärtäväisistä.

Lempiopet koulussa? Musiikinope Heikki, äikänope Anna-Mari ja hissan ope Esa T.

Keiden sun k
avereiden äideistä tykkäät eniten? Mitä ihmettä... Mulla on niin huippukavereita niin niiden äiditkin on tietty ihan huippuja! Erityismaininnan saa kuitenkin Eetun äiti!

Voisitko tehdä joskus videopostauksen? Laitetaan harkintaan!
Mitä toivot just nyt kaikista eniten? Tunteiden selkiintymistä ja ongelmien ratkeamista.

Mitä odotat tältä vuodelta? En uskalla odottaa mitään, oikeastaan mulla on jo kaikkea mitä toivoa. Varmaan lyhyempiä koulupäiviä ja vähemmän migreeniä. Matkaa! Ja vähän täysi-ikäisyyttä. 


Onko sulla käyny kertaakaa mielessä, että lopettaisit tän blogin kirjottamisen?
Usein ajanpuutteen takia postaustahti harvenee, jolloin tuskastun blogiini. Ajattelen, ettei kukaan tätä kuitenkaan halua lukea. Välillä inspiraation ollessa kateissa lopetan postaamisen, mutta yleensä blogi-ikävä palaa aika pian.

Millä tavalla tää blogi on tuonu iloa sun elämään?
Saan tekstien avulla selkeytettyä ajatuksiani, joten moni ongelma on ratkennut tätä kautta. Olen kehittynyt kuvaamisessa ja kirjoittamisessa, sekä saanut korvaamattoman ihania kommentteja teiltä! Lisäksi blogin kautta olen saanut töitä.



Tunnetko yhtään julkkista, jos niin kenet?
Isäni on radiojuontaja ja muusikko, joten hänen työnsä puolesta olen tavannut monia julkisuuden henkilöitä, heitä sen suuremmin nimeämättä. En pidä heitä sen "arvokkaampina" kuin muunlaisessa työssä olevia ihmisiä, mutta pakko myöntää että oli aika coolia istua kesällä Cheekin kanssa kahvilla! Huijui.

Millasista leffoista tykkäät? Romanttisista komedioista, naisten leffoista. Eetun kanssa oon kahlannut läpi kaikki "poikien leffat", mutta pakko myöntää että leffa iskee kovaa silloin jos saa vähän pyyhkiä kyyneliä.

Mitä tv-sarjoja katot? Silta, Game of Thrones, Shameless..? En oikeen katso tv:tä.

Minkä päivän haluisit elää uudestaan? En mitään. Ajatus elämässä taaksepäin menemisestä ahdistaa. 

Mitä ruokaa et voi sietää? Hernekeittoa, hyii! Kaaleja!

Mitä kaikkea oot harrastanut? Tanssia kolme vuotiaasta 13-vuotiaaksi, teatteria kahdeksan vuotiaasta tähän päivään. Isoskoulutusta pari vuotta. Unohtamatta ala-asteen savikerhoa!

Keneen haluaisit tutustua? Ahm. Mungolife-Anna oli mun nuoruuden esikuva, joten hänelle olisi joskus kiva päästä sanomaan kiitos. Samoin Anna Abreulle! Pari vuotta sitten Annat oli kova juttu. Voisin myös keskustella syvällisiä Bob Marleyn kanssa, taidan tosin olla vähän myöhässä.

Ihaninta mitä sulle on ikinä sanottu? Hei apua. Tästä saa kyllä erityismaininnat Riina ja Pihla! Kukaan/ketkään ei oo ikinä sanonut niin kauniita ja rohkaisevia sanoja musta. Ne jaksaa kehua mun ulkonäköä ja viehätysvoimaa, aina jos olen siitä vähääkään epävarma (viimeksi tänään). Tämä rohkaisutulva saattaa olla syy siihen miksi en muista nyt mitään muita kauniita sanoja, onko se huono asia? 

Mikä tekee sut ärtyiseksi? Epätietoisuus, stressi, ja välinpitämättömyys. Se, että ihmiset ajattelevat vain itseään eivätkä sitä miltä siitä toisesta tuntuu. 

Mikä on semmonen asia mikä tekee sut aina iloseksi?
Aina? Kuulla että joku välittää. Nähdä kaapissa tölkillinen karpalomehua. Pusun saaminen. Bussiin istuminen ja kuulokkeiden korville laittaminen. Se, että herätyskello sanoo seuraavaan herätykseen olevan yli yhdeksän tuntia.

Näytätkö helposti tunteesi? En, joka on aika ongelmallista välillä. En osaa näyttää sitä että loukkaannun, lisäksi mua ahdistaa itkeä julkisesti. Suutun myös välillä vähän jälkikäteen. "Positiiviset" tunteeni tuskin jäävät ikinä kellekään epäselviksi..

Mitä meikkejä käytät arkisin? Entä vaikka juhlissa? Mikäli arkisin jaksan meikata, kuuluu meikkiin cc-voide (löytö!), kulmakynä ja ripsari. Juhlameikkiin lisäksi myös kajal ja luomiväri. Huulipunatkin on jees, tosin vähän epäkäytännöllisiä. 

Ikävöitkö jotain henkilöä? Edesmennyttä mummuani ja paljon matkustelevaa isääni. Välillä tulee ikävä vanhoja kaverisuhteita, mutta ehkäpä kaikella on aikansa.
Mitä sun perhe on opettanu sulle elämästä? Vaikka stressaankin asioista, on elämänasenteeni loppujen lopuksi aika huoleton. Se on täysin äitini ansioita. Täällä ei ole kyllä vakavamielisyttä nähtykään. Isäni korostaa jatkuvasti sitä, miten olen riittävän hyvä juuri tälläisena kuin olen. Vaikka näin itse sanonkin, olen mielestäni aika tasapainoinen ja omaan hyvän ja onnellisen elämänasenteen. Se on mielestäni kaikki perheeni ansiota.


Woah, siinä se on! Kiitos kärsivällisyydestä, upeeta jos joku jaksoi lukea koko maratoonin! Ihania olette! 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

vikat mahikset kysyä, toimikaa nyt!!

Koulukiireiden vuoksi joudun siirtämään vastauksien julkaisua alkuviikkoon, joten kysymisaika pitkittyy vähän! Käyttäkää tilaisuus hyväksenne älkääkä jahkailko, mitä enemmän kysymyksiä sitä parempi postaus! ACTION! Postaus löytyy täältä. Pus