keskiviikko 26. helmikuuta 2014

rosa, ota iisii, elämä on liian siistii!

Pitäis ehkä höllätä vähän. Menee aika lujaa. Ongelmana on se, etten osaa kieltäytyä. Pohjimmiltani oon mielestäni aina ollut aika laiska ja ehkä vähän vastuuntunnoton. Kontorollifriikki ei todellakaan oo sana joka sopii tähän tyttöön. Miksi kuitenkin lähden koulusta ehdottomasti aikaisintaan kolmelta, usein viideltä, kun taas suurin osa luokkalaisistani on koulussa n. 10-14? Havahduin että mun "vapaapäiviä" on joka toinen lauantai, jolloin yleensä käyn kuitenkin siivoamassa isomummollani. Mulla ei ole käytännössä siis yhtäkään päivää jolloin voisin herätä milloin haluan ja tehdä mitä mieli silloin tekee. Kuinka tässä nyt näin kävi?

Ajatuksena ihan helvetin ahdistavaa. Rosa 17v, arjen vanki. Mihin meni ne paljon puhutut " huolettomat nuoruusvuodet ", jolloin ei pitäisi olla huolta huomisestä. Keski-ikäisten huurtuneita muistikuvia, kuka nuori ei muka olisi huolissaan huomisesta? Raaka totuus on se, että opiskella on pakko ja töitä on pakko tehdä mikäli haluaa pärjätä. Shit, ei siis ole muita vaihtoehtoja.


Kerroinhan teille olevani nykyyän lastenkirjakriitikko? Tässä iltalukemiseni...

Olen suhteellisen tottunut tähän järjestelmään, jos vaan osaan hoitaa päivän kerrallaan. Työmäärän kasvaessa menee voimat, tulevan aikataulun miettimisessä toivo. Eläkäämme siis tässä hetkessä ja nyt. Mietin vain, että joku päivä olen kiitollinen itselleni ja hymyilen tyytyväisenä. Ne keitä nyt kadehdin vapaa-aikansa takia, voivat olla silloin kusessa kun minä olen jo voitolla.

Tosiaan, pitäisi oppia sanomaan ei. Pysähdyin hetkeksi miettimään ja tajusin että joka päivä sanon jollekin projektille joo. Tai jos joku tarvitsee apua tai tarjoaa työtä. Miksi kieltäytyisin? Äh, kohta se raja oikeasti tulee vastaan. Niin kellotaulu, kuin oma hyvinvointikin. Rosa, ota iisii. Pahin pelkoni on migreeni, joka aamu ravistan ensimmäiseksi päätäni varmistaakseni ettei päähän satu. Jokaisessa jutussa pitää ottaa huomioon mahdollinen migreenikohtaus ja pitää särkylääkkeitä aina mukana. Ehkä stressi voisi olla osasyy niiden syntymiseen? Hups. Toisaalta, eniten migreenejä saan lomalla ja viikonloppuisin. Ehkä aivoni ovat liian kireällä ja stressin purkautuessa menee silmät solmuun ja pää halkeaa. Ei tsiiisus, tarviin yhden viikonpäivän lisää!


Arjen pieniä iloja= uusi cosmo ja lempparisuklaata!

Onko kellään samanlaisia ongelmia vai vedänkö oikeasti liian lujaa? Rentouttavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

1 kommentti:

  1. Jep itekkään en oikeen osaa sanoo "ei" ja se on kyllä kieltämättä aikas huono juttu joskus. Kivaa iltaa myös sulle! :)

    VastaaPoista