sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pray for our world

Mulla on vähän ristiriitainen olo näistä Pariisin iskuista ja niihin reagoimisesta. Tottakai olen järkyttynyt, pettynyt, surullinen ja epätoivoinen. Mitä seuraavaksi? Kuinka monta tälläista iskua tulee vielä, ennen kuin tilanne muuttuu? Vai muuttuuko tilanne enää koskaan parempaan suuntaan? Perjantaiöiset tapahtumat avasivat silmämme Euroopassa. Kaikki puhuvat Pariisista, eivätkä tapahtumat jätä meitä rauhaan.

Havahduin siihen, että liian monelle ihmiselle tämä on arkipäivää. Monet ihmiset ovat eläneet terroristiuhkissa ja pommisuojissa koko elämänsä. He ovat menettäneet perheensä, eivätkä he tiedä minkälaista on elää ilman pelkoa. Uutislähetyksissä olemme niin tottuneita ulkomaiden mellakoihin ja pommi-iskuihin, ettemme osaa edes surra tilannetta. Syyrialaiset eivät saa osakseen somemylläkkää. Toisaalta hyvä näin, sillä jos jokaista epäoikeudenmukaista kuolemaa surisimme, emme ehtisi elämämme aikana onnellisia päiviä viettääkään. Muistetaan silti myös pelon ja surun murtamia muuallakin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti