sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ne instagramin täydelliset naiset, tiedättehän?



Selaan instagramiani.
Kuva 1: Kaunis ja hyväkroppainen nainen nojailemassa tyköistuvassa mekossa rantaparvekkeella.
Kuva2: Lily-Rose Deppin heilahtanut varjokuva, 42 467 tykkäystä.
Kuva 3: Seksikkäitä playsuitteja ja linkki mistä niitä voi ostaa.
Kuva 4: Kolme kaunista blondia vanhasta koulustani hymyilevät juhlamekoissaan onnellisena kameralle.
Kuva 5: Blondi nainen kiertää maapalloa poikaystävänsä kanssa. Kuvassa hän on punaisessa silkkimekossa valtavan vesiputouksen alla.
Kuva 6: Hääkuva ruskettuneeesta morsiamesta Kreikan rannikolla.
Kuva 7: Kuva Australian koralliriutoilta.
Kuva 8: Hypetystä lätkävoitosta.
Kuva 9: Urheilullinen laskettelukuva Tahkolta.
Kuva 10: Suuririntainen, lautavatsainen ja leveän lantion omaava nainen makaa mutkalla sängyllä kauniissa pitsialusvaatteissa.

Lopetan selailun ja peruutan ajatukseni takaisin alkuun. Minkälaisen ajatusketjun kävin läpi katsoessani näitä kuvia?

Kuva 1: Ah mitkä selkälihakset. Ei oo totta, miksi en ole käynyt salilla kahteen viikkoon. Tulokseni olivat niin hyvät ja nyt olen vain syönyt. Okei joo se sali on kaukana ja olen ollut kiireinen ja salikassi painaa, mutta silti. Lihakseni ovat varmaan surkastuneet enkä ainakaan näytä tuolta.
Kuva 2:  Juuri kun ajattelin, että 120 tykkäystä selfiestäni on paljon. Haloo ihmset, täähän on tärähtänyt kuva.
Kuva 3: Playsuitteja, näyttääpä hyvältä. Ainiin Nelly.comissa on alet, munhan piti ostaa jotain. Vaikka niitä playsuitteja. Joo, ne näyttää kivoilta.
Kuva 4: Noikin on niin kauniita ja varmaan tosi onnellisia. Tolla keskimmäisellä on aina niin kivoja vaatteita ja hyvä kroppa. Se kiersi just maapalloa ja laittoi sieltäkin niin ihania kuvia. Saankohan mä koskaan lähdettyä yhtään mihinkään. Olisinkohan sillon vielä onnellisempi, jos lähtisin?
Kuva 5: Ja noikin kiertää maailmaa. Vielä pariskuntana, sit ei tarttis ikävöidä sitä toista. Riiteleeköhän noi, tuleeko niillä turhautumisia toisiaan kohtaan? Näyttää siltä et ne vaan pussailee ja kehuu toisiaan, ku ne näyttää molemmat vielä niin hyvältä. Ton onnellisempaa ei elämä voi varmaan olla.
Kuva 6: Täydelliset häät, täydellinen morsian. Kun/jos mä meen naimisiin haluun et munkin häät on täydelliset. En mä viittis olla missään Maunulan kirkossa ku muut menee Kreikan rannikolla naimisiin.
Kuva 7: Niin se Australia. Äh mä haluun sinne, mut ku oon niin arka lähtemään yksin. Muut on rohkeampia.
Kuva 8: Siis mä en tajuu tätä lätkää. Mua ei vaan kiinnosta. Mut pitäis kiinnostaa, sehän ois kansainhäväistys jos ei kiinnostais. Okei en tykkää näistä kuvista mut esitän et muakin kiinnostais.
Kuva 9: Ja taas jengi laskettelee. Sekin on kaikkien mielestä niin siistiä. Mut ku mun mielestä se on vaan tylsää, meen jos muutkin menee mut en ikinä maksais siitä vapaaehtoisesti. En kyllä kehtaa huudella siitäkään, laskettelu on niin "cool".
Kuva 10: Ihanat alusvaatteet, mistä noita saa?! Tosin en varmaan näyttäis näissä yhtä hyvältä kun toi nainen. Joo, ei noi varmaan sopis mulle.

Nämä olivat siis alitajuntaisia ajatuksiani, joihin en olisi kiinnittänyt sen suurempaa huomiota ilman tätä postausta. Normaalisti instgramin selaamisen jälkeen jään miettimään korkeintaan pariksi minuutiksi jotain kuvaa tai käyttäjää, mutta en ajattele sitä hetken päästä enää. Mutta mitä tapahtuu alitajunnassani? Jos alitajuntaisesti kymmenen kuvan jälkeen olen pitänyt itseäni laiskana, epäsuosittuna, lisää vaatteita tarvitsevana, onnettomana, unelmiaan ja tulevaisuuttaan kyseenalaistavana, tylsänä, arkana, vääristä asioista tykkäävänä ja vääränlaisen vartalon omaavana. Korostan vielä, että voin hyvällä omalla tunnolla ja itseäni epäilemättä sanoa olevani itsevarma ja harvoin kateellisuuteen taipuivainen. Tämän ajatustyön jälkeen totuus onkin aivan toinen. Mitä, ei?
Kuvathan olivat vain inspiroivia - vai olivatko? Nakersivatko ne sittenkin itsetuntoani. Koenko itseni piirun verran onnettomammaksi kuin ennen instan avaamista olin?



Tytöt, ei anneta somen tuhota meitä! Kohta meistä ei ole jäljellä muuta kuin tyhjä kuori. Eihän kukaan halua, että pyrimme menestykseen saattamalla toisemme kateelliseksi ja siten pönkittämällä itseämme murtuneiden kanssaeläjiemme yläpuolelle? Rentoudutaan ja lasketaan kulissit. Muistetaan kriittisyys kuvia selatessamme. Ehkä maailmanmatkaajatytöllä ei olekaan muita ystäviä kuin poikaystävänsä? Ehkä alusvaatteissa makaavaa tyttöä ei ole kukaan koskaan aidosti rakastanut? Ehkä lasketteleva nainenkin oli uupunut jo mäen laskemiseen? Ehkä morsiamella oli menkat ja hän kärsi kamalista kivuista? Ehkä täydelliset selkälihakset omaavalla naisella oli naamassaan iso finni?
Ehkä, tai sitten ei. Oli miten oli, kukaan heistä en ole minä eikä kukaan heistä voi estää minua olemasta onnellinen juuri tälläisena kuin olen. Olen riittävän hyvä ja niin ovat hekin, kuten myös sinä siellä. Muistetaan se!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti