sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Inttilesken selviytymisopas OSA 1

Vihdoin koitti omakin hetkeni. Muistan lukeneeni 13-vuotiaana Mungolife-Annan päivityksen tällä samalla otsikolla ja mietin mitä ihmettä inttileskeys tarkoittaa. Suvussani ei oikeastaan ole armeijan käyneitä miehiä ja yhdistin intin sanaan inssi. Kuvittelin sen tarkoittavan jotain aikakautta, joka seuraa ajokokeessa epäonnistumisen jälkeen (logiikka?). Nyt 7-vuotta myöhemmin Anna odottaa vauvaa ja inttilesken selviytymisopas on poistettu blogista jo aikoja sitten. Kunnioitan kyllä vahvasti jokaisen bloggaajan omia ideoita, mutta minulla on silti ollut aina vahva fiilis, että tästä haluan vielä joskus kirjoittaa. Viime maanantaina oma kultani lähti inttiin ja olen latautunut tulevaan ajanjaksoon jo pitkään ja seurannut vierestä kavereiden kärvistelyä/vapauden huumaa ja nyt aion jakaa omia ajatuksiani.
Tiedän kyllä, että tunteet menevät vuoristorataa ja viikon inttileskeyden jälkeen on vielä hirveän helppo psyykata itseään, mutta olkoon nämä rohkeat alkutoivotukseni. Palataan asiaan sitten kun aamuja on järjetön määrä takana ja vielä järjettömämpi määrä edessä.



Ensinnäkin... 1. Ottakaa ilo irti vapaudesta

Olemme olleet Eetun kanssa yhdessä neljä vuotta ja asuneet yhdessä vajaan vuoden. Ei missään nimessä ole kyse siitä, että kyttäisimme toisiamme, eikä kumpikaan ole ollut juuri koskaan mustasukkainen. On yhteisiä kavereita ja omia kavereita, sekä yhteisiä menoja ja omia menoja. Kyse on vain siitä tottumuksesta, että joka hetken jakaa toisen kanssa ja kertoo mihin menee ja mistä tulee. Usein alitajuntaisesti omiin menemisiin vaikuttaa se, että toinen odottaa kotona, menee aikaisin nukkumaan, ei ole syönyt vielä, haluaa katsoa telkkaria, ei jaksa lähteä juhlimaan, haluaa lähteä juhlimaan... Nyt on kyse vain siitä mitä sinä haluat tehdä. Toiselle ei edes tarvitse laittaa sitä viestiä, että tulenkin myöhemmin kotiin, syönkin keskustassa, menenkin jo nyt nukkumaan jne. 
Tällä viikolla jäin duunipaikan pikkujouluihin viiteen asti yöllä vain siksi, että miksi olisin lähtenyt kotiinkaan? Aloitin kolme uutta hömppäsarjaa ja illastin kavereideni kanssa, koska en jaksanut tehdä itselleni ruokaa. Kyse ei ole siitä, ettemmekö olisi vapaita suhteessa, nyt vapautta on vain enemmän elämän ollessa itsenäisempää.

2. Tee omat rutiinisi

Asuitte yhdessä tai ette, teillä on varmasti omat tapanne ja tottumuksenne? Tuntuu kovin yksinäiseltä jatkaa niitä tapoja ilman sitä toista, kenen kanssa ne on tottunut jakamaan. Mikä siis estää sinua tekemästä rutiinit uusiksi? Juo aamukahvi samalla kun meikkaat, katso jakso sinkkuelämää ennen kuin lähdet töihin, tee kasvonaamio kolme kertaa viikossa (kukaan ei odota sinua tulemaan sänkyyn samaan aikaan), mene nukkumaan jo yhdeksältä, käy iltalenkillä, käytä niitä maailman mukavimpia reikäisiä hellokitty-yöhousuja, jotka sait äidiltäsi ollessasi 10-v, pidä puhelinmaratoneja illalla, kutsu mimmit viini-iltaan, aloita tubettaminen... Lista on loputon ja kuka/mikä estää? 

3. Anna itsellesi lupa ikävöidä

Ikävä on pelkästään positiivinen merkki suhteestanne. Olisi aika kamalaa huomata, ettei viikkojen erossaolo tuntuisi miltään. Varsinkin pidemmän suhteen aikana on varmasti tullut hetkiä, kun toinen tuntuu jo niin tutulta eikä saa sydäntä pamppailemaan niin kuin ennen. Yhtäkkiä ne ärsyttävän tutuksi tulleet arkiset tavat muuttuvatkin ihaniksi piirteiksi, joita on tullut ikävä. Sama tyyppi, jonka viereen lösähdit aina rankan työpäivän jälkeen muuttukin taas ihmiseksi, josta et osaa pitää näppejäsi erossa ja jonka näkeminen saa jo samantien hymyn huulille. 
Ei kannata jäädä murjottamaan ilta toisensa jälkeen, mutta sitten kun ikävä iskee antaa tulla vaan. Netflixistä pyörimään itkuvarma leffa (oma suositus: haikein terveisin), nessut ja suklaat esille ja räkäitkut tulille. Sen jälkeen Spotifystä soittolista soimaan (oma suositus 2: Rakkaus on murhaa) ja jatka vielä omaa surkeuttasi. Hyvä tehostuskeino on myös katsoa itseään peiliin samalla kun itket ja voit itkeä vielä enemmän huomatessasi kuinka murtuneelta näytät. Usein tämä johtaa jo koomisuuteen kun kurjuus on niin pohjatonta ja sitten onkin taas helpompi hengittää ja aurinko paistaa taas :)


4. Älä unohda tukiverkostoasi

Kun kurjuuspäivät ovat ohitse ja Netflixin nyyhkistarjonta kahlattu läpi - muista oma tsemppijengisi. Jokaisella on ylä- ja alamäkiä ja ne hetket on tehty jaettavaksi. Itkupuhelut on toki ok, mutta välillä tekee hyvää tehdä jotain mikä vie ajatukset kauas pois inttimaailmoista. Pitäkää tytttöjen spa-iltoja, tehkää perheen insidejuttuja, vietä aikaa uusien työ- tai opiskelukavereidesi kanssa ja muista myös kertoa miltä tuntuu ja mitä käyt päässäsi läpi. Ikävä ei ole heikkoutta. Olet etuoikeutettu, että sinulla on joku ketä ikävöidä. Tämä kohta on itselleni se vaikein. Yritän niin kovasti olla itsenäinen nainen, että turhaudun ikävöidessäni ja kokiessani tarvitsevani jotakuta toista rinnalleni. Ei kukaan täällä selviä yksin ja hyvä niin. 

5. Muista olla itse tukena

Moni on niin ikävissään, että itkuviestit paukkuvat kasarmille 24/7 ja varusmiesparat ovat ahdingossa aiheuttaessaan tämän kärsimyksen omille rakkailleen. Ikävän tunne täytyy jakaa, mutta täytyy myös ymmärtää ettei vika ole heidän. Armeija on heidän oma valintansa ja velvollisuutensa ja yksi elämän haastavampia kokemuksia, johon he tarvitsevat tsemppiä ja tukea. Vaikka gonahdukset ja alikit tulevat jo korvista, se on heidän arkeaan. Ei ole reilua tilittää ja syyllistää toista poissaolosta ja haukotella toisen elämälle. Kun parisuhteen osapuolet elävät täysin päinvastaista arkea on arjen jakaminen tottakai haastavaa, mutta on vain jaksettava kuunnella, ymmärtää ja kertoa omia kuulumisiaan, vaikka ne tuntuisivatkin vähäpätöisimmiltä. Molempien uusi arki ja elämä on yhtä tärkeää, jotta palveluksen jälkeen arjesta tulisi taas yhteinen.


Tsemppiä koetukseen inttilesket ja varusmiehet, love wins! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti